Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

28.8.2012

Mustavalkoiset rivissä (ja yksi trikki myös)


Kuvassa Tara, Noppa (silmät sirrillään), Nooa, Alli, Roy ja Wia

Kun korvasta sisään katsoisi niin kaikuisi?

 Sanna Hyytiäisen sunnuntaina ottamissa kuvissa Taran ilmeet puhukoot puolestaan...

Tara ja Nooa

Sama duo tässäkin kuvassa

Yhä vaan juostaan...

Tara, Nooa ja Roy (ja Royn kieli!!)

Pystykorva-Tara
  
"Kukkuu? Tuleeko joku juoksemaan?"

Tara tuijottaa

Näyttää se välillä ihan oikealta koiraltakin.

Noppakin innostui painimaan

Ja saa siitäkin pystykorvakuvan :)


25.8.2012

Hyvät treenit, sanoisi Tara ja erinomainen kisasuoritus, sanon minä

Viime keskiviikkona oli Taran toinen avoimen luokan tokokoe. Toukokuun jälkeen ollaan käyty treeneissä neljä (!) kertaa ja kisapäivän aamuna otin pari kertaa kauko-ohjausliikkeitä. Siinä kaikki. Toki kesäkuun alussa olleet ensimmäiset avoimen luokan tokokisat voi lukea Taran treeneiksi. Siis viisi ja puoli treenikertaa.

Vaikka tulin hyvissä ajoin kisapaikalle (tosin navigaattori ohjasi ensin 16 kilometriä vikasuuntaan), olin viimeinen avoimen luokan osallistuja ja kisa aloitettiin lähes saman tien, etuajassa. Sain Nopan häkkiin ja saman tien menin Taran kanssa  paikallaoloon. Tara pysyy siinä kuin Lootin vaimo, siitä ei tarvitse huolehtia.

Tara on sen verran yksiaivoinen tapaus, että se keskittyy vain yhteen asiaan. Onneksi olen saanut (kolmen vuoden työn jälkeen) sen keskittymään tekemiseen niin, ettei se sitten tee muuta. Ellei sada. Se on sille liikaa, siis sade ja tekeminen. Toinen pakan sekoittava asia saattaisi olla sateenvarjot. Minulla oli siis syy hermoilla, ei itse suorituksen vaan sateen takia. Pilvet olivat todella mustat, mutta meidän onneksemme ukkonen (jylinästä viis sanoo Tara, mutta ne pisarat!) ja sade alkoivat vasta palkintojen jaon aikana.

Tara taisi luulla että tulimme taas treeneihin, tyypilliseen tapaan myöhässä ja väärällä hihnalla kehään... Kenttä oli Taralle uusi ja porukka samoin, mutta ei se haittaa! Hyvät treenit tuumasi Tara ja hyvä suoritus sanoi tuomari.

Kaikki meni nappiin ja ne liikkeet joista ei tullut kymppiä, olivat minun mokaamiani. Pisteitä tuli 192/200, toinen sija ja kunniapalkinto.

Tämän vuoden puolella pitäisi käydä vielä yksi tokokoe. Taralla on kaksi avoimen luokan koetta takana, kaksi ykköstulosta, yksi luokkavoitto ja yksi toinen sija. Jos saisin sille sen viimeisen ykköstuloksen seuraavista kisoista niin olisi koulutustunnus TK2 kasassa. Jos en, täytyy jatkaa kisaamista :)

Noppa treenaa voittajaluokan liikkeitä vielä tämän vuoden lopun, ehkä ensi vuonnakin. Sen kanssa mennään sitten kun me kummatkin osaamme liikkeet.


Ei vaivaa selkä, ei kiristä päästä...

Joko Nopan selkäjumitus on helpottanut tai sitten sillä on tosi hyvä lääkitys, sillä pullero riekkuu kuin nuorena konsanaan (no, eihän se vanha ole nytkään, mutta ei se ole koskaan ollut kovin riehakas).

Viikko sitten mökillä karvahirviömme saivat seurakseen Koistisen, jättimäisen mustaterrieriuroksen joka oli hyvin hämmästynyt aiheuttamastaan tuohtuneesta reaktiosta. Kuten arvelinkin, Tara meinasi alussa tukehtua paheksuntaansa ihan varmuuden vuoksi ja jopa Noppakin pöhisi hieman Koistiselle. Turhaan, sillä Koistinen on erittäin terveellä itsetunnolla varustettu, ystävällinen ja rauhallinen uros. Hulppean kokoinen ja hyvätapainen.

Koistinen ihmettelee mitä Noppa vielä odottaa ennen järveen pudottautumista

Noppa ui, Tara katselee laiturilta ja Koistinen rantavedestä

Koistinen kahlaili, Tara ja Noppa seurasivat laiturilta

 Tara siristeli silmiään laiturilla

Pehmonalle-Noppa uinnin jälkeen uusi hieno kylpytakki päällä. Viljan omistaja Jonna teki karva-akoille omat kylpytakit, oivat uinnin jälkeen vettä imemään turkista ja kuumalla säällä kostutettuna ne helpottavat oloa.

Päiväuintien jälkeen karvakorvillamme riitti vielä energiaa peuhata keskenään mökissä. Ehdoton suosikkileikki on se, että kumpikin makaa selällään toisen kaulanahat suussa. En ymmärrä, mutta kai se on hauskaa. Ei ainakaan näytä sattuvan kumpaankaan. Nopan mielileikki on raahata Taraa kaulasta pitkin lattioita, mutta siihen Tara (ymmärrettävästi) suostuu harvemmin.

Taran lempparia on hyökkiä Nopan kaulakarvoihin, etenkin lenkillä kun sillä alkaa kierrokset nousta. Siis Taralla. Sen leikin lopetan yleensä lyhyeen, mutta joskus Noppa innostuu siitä itsekin juoksemaan.




Tänään olimme taas monta tuntia pihatöissä Hämeessä. Ennen iltalenkkiä koirat testasivat Juhan juuri leikkaaman nurmikon. Oli kuulemma hyvä juosta... Olin ottamassa kukkakuvia ja kameran säädöt olivat tarkoitettu vakaasti paikallaan pysyvien perennojen kuvaukseen, ei jarrujen ja älyn nurkkaan heittäneiden hepuleeraavien bordercollieiden kuvaamiseen..

Noppa pyytää Taraa leikkimään, Tara on jo juonessa mukana

Pullero liitää! Kaikki jalat ilmassa :)

 Tara hyökkää, Noppa ponnistaa ja on lyhentynyt kolmanneksen...

Noppa levitoi, taas kaikki jalat ilmassa. Tara roikkuu sen niskassa

 Noppa jahtaa Taraa (mikä ilme Nopalla :)

Keskiviikkona Nopalle on varattu taas eläinlääkäriaika, ei pullero kovin kipeältä vaikuta...

20.8.2012

Hyvät pöhnät

Käytin Nopan viime keskiviikkona eläinlääkärissä. Mitään erityistä vikaa ei "pintatutkimisella" Nopan selästä löytynyt, jatkotutkimuksiin Noppa menee spesialistille ensi viikolla. "Ensiavuksi" Noppa sai kahden viikon tulehduskipulääkekuurin, puolitoista pilleriä päivässä.

Annoin ensimmäisen pillerin Nopalle heti lääkärissä käynnin jälkeen sillä seurauksella, että kello 00.19 komensin sen nukkumaan. Särkyjen helpottaessa ja kunnon pilleripilvessä se riepotti Taraa pitkin lattioita (leikki siis, Tara vain tuhisi kun Noppa hinasi sitä pitkin eteistä), pomppi sohvalla, kelli kaukalossa ja pelleili kuin pienet pennut. Välillä se hyppäsi päälleni sohvalla silmät pyörien kuin karusellissa, loikkasi alas ja heittäytyi selälleen lattialle.

Seuraavana kahtena aamuna heräsin neljän jälkeen sen tuijotukseen: "Terveee, vieläkö meinaat nukkua?!". Ja sitten megapusutus tassulääppien kera.

Moisesta riekkumisesta oppineena puolitin lääkityksen aamun ja illan välille. Nyt päästään nukkumaan ennen puoltayötä, mutta kiharakarvainen pusuautomaatti oppi jo herättämään minut aamuvarhaisella. Ei sillä ole hätä, onpahan mukavaa tuijotella mammaa ja sitten pestä sen naama saman tien. Käkikellonkin karjaisuun olisi miellyttävämpi herätä!

Viikonloppuna mökillä Noppa ui urakalla. Se puljasi silmät puoliummessa järvellä, ui laiturin ohi jossa Tara päivysti ja murisi sille ohimennessään. Noppa läpsytteli vettä ja jos olisi osannut, olisi takuulla kellunut selällään ja hyräillyt.

Reippaan uinnin ansiosta kummatkin koirat olivat lievästi sanoen pörhöturkkisia sunnuntaina kun kävimme pyörähtämässä Heinolan näyttelyssä. Noppa ei kehään mennyt lääkekuurin takia, mutta hengaili turistina mukana. Oli mukava tavata tuttuja ja uusia koiratuttavuuksia. Erityisrapsutus Peuhuliinan Iltatähdelle, joka pusutti Nopankin mennen tullen.

Tara kävi kehässä hakemassa hyvän eli H:n, sillä oli kuulemma huonot liikkeet (niin kuin onkin, olen samaa mieltä) ja liian vähän fylliä poskissa (!), eli tuomarin mielestä sen poskien pitäisi olla täyteläisemmät. Tara esiintyi Taraksi hyvin, monen mielestä varmaan huonosti. Mutta se oli rento ja hyväntuulinen koko näyttelyn ajan, mikä on tärkeintä. Kummatkin koirat olivat näyttelyssä niin "helppoja", ettei mikään enää siellä harmittanut. Ostin vielä kassillisen puruluita ja vähän uusia leluja ja narupallon ennen kuin lähdimme takaisin mökille.

Eilen illalla kotiuduimme takaisin kerrostaloelämään. Oletin että koirat olisivat olleet lopen uupuneita viikonlopusta kaikkine kyläilyineen, vieraineen, uimisineen ja näyttelyineen, mutta ei.. Aamulenkin jälkeen Tara lennätti pehmolelua pitkin olohuonetta ja Noppa imuroi roskia (=mahdollista syötävää) keittiöstä.

Nopan ruokahalu tuntuu vain kasvavan iän myötä, mökin lähimmät vadelmapuskatkin se kävi jo tyhjentämässä. Meitä ei siis kannata pyytää kylään jos haluaa syödä itse pihaltaan herukat, mustikat, karviaiset (Nopan suurta herkkua) ja vadelmat...

15.8.2012

Voi vaisua Noppaa

Olimme eilen sparraamassa ensi viikon tokokisoja varten Hyvinkäällä. Taran tokoilu oli aika lailla "sinnepäin", etenkin kauko-ohjausliikkeet ovat  ihan kamalia. Luultavasti sillä sattuu  murtuneeseen olkapäähän nousut ja laskut. Se menee siitä liikkeestä niin lukkoon ettei pysty pitämään silmiäkään auki - eikä siis liiku. En sitä pakotakaan ja avoimen luokan jälkeen Tara pääsee tokokisoista "eläkkeelle". Voittajaluokan liikkeitä sille ei tehdä koska moni liike rasittaa etuosaa vielä enemmän.

Noppa oli mukana kentällä ja treenasin sitä hieman. Se oli jotenkin tavallistakin vaisumpi enkä saanut sitä kovin paljoa nostatettua. Treenikaverit huomauttivat, että se kävelee oudosti. Se on ihan jumissa selästä, takaosa puumaisen jäykkä. Sen vaisuus johtui siitä, että se oli niin kipeä!

Illalla annoin särkylääkkeen ja heti aamulla varasin eläinlääkäriajan täksi päiväksi. Toivottavasti selviää mikä sitä vaivaa, sillä sunnuntaina se oli vielä hyväntuulinen ja reipas.

Tuleva Heinolan näyttely jää Nopalta väliin, mutta se ei harmita. Enemmän harmittaa, etten huomannut sen olevan kivulias jo aiemmin.

12.8.2012

Hämeessä kukkii

Kaksi päivää kasvien istuttamista, rikkaruohojen kitkemistä, veden kantamista jne. normitouhotuksen ja koirien lenkittämisen lisäksi. Siinä tämän ja loppukesän viikonloppujen ohjelma.

Vaikka vannoin, etten hanki enää mitään talomme pihanmaalle tänä kesänä, niin kuinkas siinä kävikään... Saaduista kasveista ei voi kieltäytyä ja pari kasvia "oli pakko" (joo joo...) hankkia.

Jos jonkinkokoista monttua tuli taas kaivettua ja myyränkoloja inventoitua. Koska kaikille uusille kasveille ei voinut tehdä uutta istutuspaikkaa ja vanhoja  paikkojakin piti kitkeä, kannoin sylikaupalla rikkaruohoja ja ei-toivottuja kasveja kompostiin.

Tara on lopen uupunut kun on ollut taas apuna, eli vahtinut kaivettuja kuoppia ja osallistunut kitkemiseen. Kerran siltä petti hermo ja se puraisi raivoisasti yhtä pujoa.

Noppa on loikoillut pihalla ja seurannut Taran ja minun touhuja.Välillä se on käynyt pyytämässä Taraa leikkimään. Juhan leikkaama tasainen iso nurmikkoalue on kuin luotu bordercolliehepuleille!

Aina tilaisuuden tullen Noppa on tyhjentänyt herukka- ja vadelmapuskia marjoista ja mutustanut niiden päälle heinää. Oletan ja toivon sen ruokalisän nopeuttavan sen suolen toimintaa ja samalla laihtumista... Tara saa selvästi isompia annoksia ja on normaalipainoinen, pullero syö vähemmän ja on isompi, mutta lihoo enemmän. Käsittämätöntä.
Päivänlilja, oranssinvärinen

Sama lilja, toinen kukka

Tumman viininpunainen päivänlilja

 Kaksivärinen lilja

Harjaneilikoita heinäkuussa

Hehkuva rakkaus

Kaksivärinen unikko
Tumma kerrottu (pioni)unikko
Tumma salkoruusu
Osa daalioista oli tuulessa kaatunut, osa kitui ruukuissa ja osa oli kukkapenkissä riehaantunut niin, että peitti alleen perennoja.


Yksinkertainen kultapallo (tai joku vastaava, tunnistaako kukaan?)
Punahattuja

Kärhöjä,  Ville de Lyon

Jackmannii ja Miss Bateman

Hagley Hybrid


3.8.2012

Kyllä minä omat koirani tunnen... Hah!

Koirien omistaminen opettaa myös nöyryyttä. Jos joskus tuntuu, että osaisitkin jotain (ainakin opettaa koiraasi), niin seuraavissa kisoissa menee homma ihan pipariksi tai jos luulet tuntevasi koirasi niin se käyttäytyy muuten vain sopimuksen vastaisesti. Yleensä tilanteessa jossa on mahdollisimman paljon yleisöä.

Viime aikoina olen joutunut syömään sanani "Meidän koirat ei IKINÄ" -lauseesta monta kertaa.

"Meidän koirat ei varasta!" - Kotitonttuko se avasi eilen illalla metallisen kuivamuona-astian kannen Nopalle sillä aikaa kun olin suihkussa? Kiharakarvainen jyrä on muutenkin liian tukevassa kunnossa, joten omatoiminen iltapala ei todellakaan ole suotavaa.

"Meidän koirat eivät ulvo!" Hyvinhän Nopasta paloautoefekti irtosi omaa vuoroa odottaessa hakutreeneissä leirillä...

"Taralla ei ole oma-aloitteisuutta." Kuka se sitten tutki treenikassin ja imuroi kaikki namit leirillä huoneessa sillä aikaa kun Noppa ja Suri olivat häkissä?

"Meidän koirat eivät tule makuuhuoneeseen, koska eivät ole tottuneet siellä olemaan." Aamuisin herään tukevaan tassuhien hajuun koska väliaikaisessa asunnossa ei ole porttia makuuhuoneen ovella. Noppa nukkuu matolla sängyn vieressä ja Tara lattialla sängyn päädyssä.

"Älä tuo toista narttua Nopan lähelle, se ei välttämättä tykkää." Noppa on rento tapaus, jolla on itsetunto kohdallaan. Se ei vähästä hätkähdä (jos reagointia oravia, rusakoita ja fasaaneja kohtaan ei lasketa), mutta tietää arvonsa eikä tykkää jos vieras koira tunkee iholle.

Tästäkin on poikkeuksia. Tietenkin Tara saa tulla liki, mutta yleensä niillä on "hajurako", esimerkiksi samalla sohvalla maatessa. Tosin toissailtana Tara söi puruluuta puoliksi Nopan päällä maaten. Noppa katseli Taraa sellaisella "Et sitten muuta paikkaa löytänyt"-ilmeellä - ja jatkoi torkkumista.

Samoin Vilja-bortsuneito saa tulla ihan liki Noppaa, eikä pullero sano mitään. Ei edes autossa, vaikka se komentaa Taraa siellä. Kylki kyljessä ne istuivat eilen matkalla treeneihin ja takaisin.

"Varmaan tulee ongelmia kerrostaloasumisessa." Jännitin aika lailla koirien sopeutumista kerrostaloelämään. Ihmeekseni ne näyttävät viihtyvän siellä erinomaisesti, paremmin kuin viimeisinä viikkoina entisessä kodissamme. Ovat rentoja ja hyväntuulisia ja jäävät aamuisin tyytyväisen oloisina kun lähden töihin. Myös pelkäämäni haukkuminen tai muu reagoiminen oli turhaa, kumpikaan ei sano mitään ulkoa tai rappukäytävästä kuuluviin ääniin.

Viikonloppuisin palaamme hiljaisuuteen, eli tulevaan kotiimme tai mökille. Siellä koirat saavat juosta vapaasti ja Noppa pääsee imuroimaan pihapiirin vadelmapuskat. Myös herukat, mustikat ja puolukat kelpaavat. Sen erityisherkkua ovat karviaiset, joita se hapuilee varovasti huulillaan pensaista piikkejä varoen. Tara ei ymmärrä marjojen päälle (mikä yllätys...), se syö mieluummin heinää ja oksentaa ne kotiin tultuamme olohuoneen matolle.