Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

10.6.2012

Lisää treeniä tumpelolle omistaja-ohjaajalle, koira kyllä osaa

Käytiin tänään Taran kanssa ensimmäiset avoimen luokan tokokisat. Olin pessimistinen kisojen onnistumisen suhteen kaikin tavoin, mutta ajattelin että käydään harjoitusmielessä vaikka nollasuorituksella.

Eilen olimme Hämeessä koko päivän ja kotiinpaluu venyi myöhään iltaan. Treenit jäivät tekemättä eikä viime viikkoina (saati -päivinä) olla tehty Taran kanssa tokoon viittaavaankaan.

Minä olen yhä flunssassa ja päässä ihan muita juttuja kuin tokoa ja Tarallahan on jumittanut pää muuten vaan viime aikoina. Mitä mahtavimmat lähtökohdat kisoihin siis...!

Mutta hämmästyksekseni Tara ihan oikeasti yritti ja osasi. Mutta minä en! Mokasin itse vähintään kymmenen pisteen edestä, täysin omaa huolimattomuutta/jännitystä/typeryyttä. Kuin en olisi ikinä kisoissa käynyt tai koiraa ohjannut, argh!

Meidän rakas kotikahelimme tsemppasi ja jaksoi hienosti loppuun asti, vaikka välillä oli taas ampaisemassa pois kehästä. Onneksi oli iso kehä...

Noutoa jännitin eniten, olin varma että se menee nollille koska viime aikoina Tara ei ole taas siihen kyennyt. Ihme kyllä se toi kapulan (vinoon tosin), ei pudottanut eikä lähtenyt se suussa haahuilemaan minnekään.

Kauko-ohjausliikkeet menevät nykyään ihan pipariksi, Taralla kai sattuu se liike murtuneeseen olkapäähän. 6 pistettä oli hyvin, ottaen huomioon että se on Taran mielestä myös hyvin painostava liike.

Loppusaldona ykköstulos ja luokkavoitto, ihme kyllä. Seuraaviin kisoihin minun pitää skarpata, harmittaa kun tunaroin koiran suoritusta.

Tuomari Harri Laisi ja hänen vaimonsa ovat aina yhtä mukava pariskunta kisoja ajatellen, sain heiltä hyviä vinkkejä ja ohjeita mitä teen väärin ja mitä tulisi korjata. Kiitos heille ja kisojen järjestäjille, tunnelma oli leppoisa ja aikataulu jopa edellä.

3 kommenttia: