Mustavalkoista menoa

Koirat ovat lomalla kun treenit ovat jääneet muuttoprojektin jalkoihin. Lenkit sentään tehdään kuten ennenkin, mutta tokoiltu on minimaalisesti ja Nopan hakutreeneihinkin ehditään vain joka toisella kerralla. Eilen hakuharjoituksissa Noppa toimi hienosti ja muisti käyttää nenäänsäkin uudessa treenipaikassa ukkosen jylistessä taustalla ja salamoiden välähdellessä. Ei jyske haitannut keskittymistä lainkaan. Noppa kävi juhannuksena järvessä uimassa ja sai taas sen jokakesäisen kutinavaivan. Ei voi olla hotspottia kun koko koira menee ihan punaiseksi ja kutisee hysteerisesti. Onneksi oli viimekesäisiä suihkeita jäljellä, kotona pesin sen lääkeshampoolla ja miltei upotin koiran talkkiin. Kutina helpottui heti ja loppui miltei kokonaan (ja huusholli on valkoista talkkipölyä täynnä...). Joku allerginen reaktio se on, koska Hyvinkään koirauimalassa kävimme monta kertaa talven ja kevään aikana ilman mitään ongelmia. Nyt on Nopalta turkkikin leikattu ja karvanlähdön myötä se on muutenkin l

...kun en ehdi niitä sieltä ajoissa tyhjentämään. Sen sijaan kotona tyhjennetään kaappeja (lue: Juha tyhjentää ja pakkaa, minä olen kuulemma lähinnä vain tiellä). Talon täytyy olla tyhjä kuukaudessa ja sitä ennen meillä on tässä ketjureaktiossa kaksi muuta muuttoa, bordercollieleiri ja kaikkea muuta.. Pihatyöt ovat jääneet ja tulevat jäämään vähemmälle, surettaa ja harmittaa kun en ehdi pihalla olemaan tarpeeksi. Toisaalta onni että sää on ollut kostea ja sateinen, kastelu sentään hoituu. Uuden kodin pihalla en ehdi tänä kesänä tehdä juuri mitään. Seuraavat vuodet menevät siellä tonttia, kasvimaata ja perennapenkkejä muokatessa. Mutta eihän meillä kiire ole. Ja puutarha ei ole koskaan valmis. Onneksi. Etupihaa toukokuun lopussa, koristekirsikkapuu kukkii. Huomatkaa tuijan takana lymyilevä bordercollie (Noppa oikaisi pihan poikki oravamestaansa). Juhannusruusu kukki juuri ennen juhannusta Kerrottu anemone (mikä tuon vuokon oikea määritelmä nyt sitten olikaan..) Pun

Taralla on tänään hieronta. Onneksi. Sen liikkuminen näyttää siltä että joko selän lihakset ovat jumissa ja/tai siellä on taas kipeitä kohtia. Terve sen selkä ei tule koskaan olemaan, mutta olisi edes kivuttomampi tai vähemmän jumissa. Toinen takajalka ei tule mukana kun Tara lähtee liikkeelle. Askel askel hyppy...ja taas takajalka menoon mukaan. Tara rrrraakastaa hieromista, se makaisi hierottavana varmaan tuntikausia jos voisi. Kotimatkalla autossa se istuu suupielet rullalla, silmät puolitangossa ja korvat vinossa. Noppa oli kuulemma liikkunut epäpuhtaasti erikoisnäyttelyssä, itse en sitä huomannut. Täytyy kysyä jos voisi sen tarkistaa samalla onko jumituksia tai oliko se vain liian vähän verryttelyä ennen kehään menoa.

Muistatteko Vaahteranmäen Eemelin kun kepposiaan tehtyään joutui liiteriin häpeämään? Välillä hän meni sinne suoraan kun tiesi mitä tuleman piti. Meillä on koirille tiukka linja että pihalla ei ohikulkeville koirille rähistä. Piste. Jos niin käy, tulee äkkilähtö sisälle arestiin. Tara ei yksin edes ole pihalla, saati sitten sano kellekään mitään. Nopan seurana se saattaa hihkua kavereille jotka tulevat portille tervehtimään, mutta se on eri juttu. Eilen kuului etupihalta armoton kilpakarjunta. Noppa rähisi sille jämtlanninpystykorvanartulle joka on kolme kertaa hyökännyt Nopan päälle (viimeisin tosin jäi yritykseksi kun minä meinasin tehdä jämtista muhennosta, syystäkin). Pystykorva rähisi aidan toisella puolella ja Noppa toisella. En ehtinyt ulos asti hakemaan Noppaa kun tilanne oli jo ohi. Yllätyksekseni Noppa tuli minua vastaan vauhdilla, mulkaisi korvat luimussa siihen tyyliin että " Joo joo, mä tiedän! " - ja meni koirahuoneeseen aivan kuten olisin sen vienyt kesken

Nopalle piti tehdä kesäturkki heti erikoisnäyttelyn jälkeen, ts. leikata sen turkki koneella lyhyeksi. Sen paksu (ei niin pitkä, mutta sitäkin tiheämpi) turkki ei kuivu helposti ja kosteana lämpimällä säällä se hautoo ihoa = aiheuttaa ihottumaa kesäisin. Talkki on ollut kovassa käytössä joka kesä. En halunnut tietenkään mitään nahkaversiota Nopasta, eli Moserissa oli rajaaja. Ainoastaan vatsakarvat leikkasin ilman rajaajaa. Yritys hyvä kymmenen, mutta Moser jäi kiinni Nopan turkkiin... Se on niin paksu, ettei kone kyennyt leikkaamaan turkkia niin kuin toivoin. Tunnin äheltämisen jälkeen Nopalla oli selvästi lyhyempi karva, mutta ei nyt ihan sitä mitä piti. Toisaalta sillä on niin hervoton karvanlähtö että muutaman viikon kuluttua sillä on joka tapauksessa niin lyhyt turkki kuin toivoin. Minä vain hieman aikaistin sitä leikkaamalla. Hihittelen Noppaa katsoessani että olisi pitänyt leikata se aiemmin, ennen erikoisnäyttelyä. Noppa pieneni kerralla leveys- ja korkeussuuntaan kun kih

Eikä taaskaan ole aikaa kirjoittaa kaikkea mitä pitäisi. Paljon on tapahtunut viime viikkoina ja vielä enemmän tulee seuraavien viikkojen, kuukausien ja vuoden aikana tapahtumaan. Näillä näkymin tämä on viimeinen kesä täällä, elokuusta alkaen on toinen pihapiiri hoidettavana. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja ehdin treenaamaan ja kenties kisaamaankin koirien kanssa kaiken kaaoksen keskellä. Muutomme on ns. dominopalikka-ilmiö, eli kaikki riippuu kaikesta ja sitten kaikki tapahtuu yhtä aikaa! Mutta olisi kerrottavaa viime viikoistakin ja päivistä. Bordercollieiden erikoisnäyttely oli eilen lähellä Lappeenrantaa. Reissuun meni 15 tuntia ja monta märkää vaatetta, puhumattakaan märistä koirista ja ihmisistä. Onneksi se on vain kerran vuodessa! Itse näyttelystä ja sen tunnelmista ja tuomarista myöhemmin. Tässä pikaisesti kuvina Nopan kauniit narttupennut Myy, Nelli ja Rilla. Kaikki eilen erinomaisen arvostelun saaneita. Myy kävi lisäksi nappaamassa sertin ja toiseksi parhaan nartun

Käytiin tänään Taran kanssa ensimmäiset avoimen luokan tokokisat. Olin pessimistinen kisojen onnistumisen suhteen kaikin tavoin, mutta ajattelin että käydään harjoitusmielessä vaikka nollasuorituksella. Eilen olimme Hämeessä koko päivän ja kotiinpaluu venyi myöhään iltaan. Treenit jäivät tekemättä eikä viime viikkoina (saati -päivinä) olla tehty Taran kanssa tokoon viittaavaankaan. Minä olen yhä flunssassa ja päässä ihan muita juttuja kuin tokoa ja Tarallahan on jumittanut pää muuten vaan viime aikoina. Mitä mahtavimmat lähtökohdat kisoihin siis...! Mutta hämmästyksekseni Tara ihan oikeasti yritti ja osasi. Mutta minä en! Mokasin itse vähintään kymmenen pisteen edestä, täysin omaa huolimattomuutta/jännitystä/typeryyttä. Kuin en olisi ikinä kisoissa käynyt tai koiraa ohjannut, argh! Meidän rakas kotikahelimme tsemppasi ja jaksoi hienosti loppuun asti, vaikka välillä oli taas ampaisemassa pois kehästä. Onneksi oli iso kehä... Noutoa jännitin eniten, olin varma että se menee nol

...ja emännällä flunssaa myös. Jos teksti pätkii sisällön ja ulkoasun puolesta, syytän tätä tautia joka tukkii nenän, nielun, korvat ja miltei silmätkin. Viime viikonlopun vietimme mökillä, koirat uivat lauantaina ja riekkuivat kaiken muun ajan päivisin. Noppa komensi Taran pois laiturilta sitä häiritsemästä yllättävän tehokkaasti, kerrankin. Tara riensi oitis kantelemaan, olin saunaa lämmittämässä ja arvasin Taran hyvin selkeästä elekielestä että taisi tulla sanomista... Uhkasin ajaa Nopan turkin pois koneella ensi viikonlopun erikoisnäyttelyn jälkeen, mutta jos sen karvanlähtö jatkuu samaa tahtia niin ei tarvitsekaan :) Meillä on kohta nahkaNoppa! Ja valtaisat karvakasat keskuspölynimurin säiliössä ja loput pitkin lattioita. Alkuviikosta kävimme pari kertaa tapaamassa Vilja-bortsuneitoa. Taralla ja Viljalla on paljon yhteistä: kummaltakin puuttuvat jarrut ja mottona tuntuu olevan se surullisenkuuluisa " Vauhti sata, äly nolla". Loukkaantumisilta on vältytty, tosin Vi