Pullero potee
Viime tiistaina joogailtani vaihtui eläinlääkäri-iltaan kun vein Nopan tutkimuksiin eläinlääkäriasema Kauriiseen. Noppa ei ole laihtunut siitä huolimatta, että sen päivittäiset annokset (2 kertaa päivässä) on lähes puolitettu tammikuun puolestavälistä alkaen ja sen liikuntaa on lisätty selvästi. Lisäksi se oli normaaliakin vaisumpi, torkahteli jopa tokotreeneissä.
Noppa tutkittiin perusteellisesti, kohtutulehdusepäilyjen vuoksi se ultrattiin, mitattiin kuume ja otettiin verinäytteet. Noppa oli selvästi turvoksissa ja nisistä tuli maitoa. Kohtu oli normaali, ei onneksi mitään kohtutulehdukseen viittaavaa. Myös perna oli normaali. Sydänäänet olivat kunnossa, maksa- ja tulehdusarvot myös. Mutta verikokeesta selvisi, että sillä on valkosolujen määrä noussut ja että sillä on anemia. Ei paha, onneksi.
Käsittämätöntä. Verikokeet lähtivät Eläinlääketieteelliseen korkeakouluun lisää tutkittavaksi, saan tulokset lähipäivinä. Samoin kilpirauhaskokeiden tulokset tulevat alkuviikosta.
Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että jatketaan elämää Nopan kanssa normaalisti kunnes tiedetään paremmin mikä sille on anemian aiheuttanut. Se saa touhuta, tehdä mitä jaksaa ja syödä normaalisti.
Nopan sterilisaatioleikkaus olisi kuukauden kuluttua, mutta jos syytä anemiaan ei löydy, ei sitä voi leikata.
Noppa sai Galastop-lääkekuurin valeraskausoireisiin, jotka pahenevat jostain syystä yhä vaan. Perjantaina se oli löytänyt kumilelun, jota oli imettänyt ja pedannut kaikki talon kankaat ja matot joihin se pääsi käsiksi (eli tassuiksi).
Perjantai-iltana menimme Sirpan ja Mikan luo tapaamaan Nopan tyttäriä Nelliä ja Myytä (joista en erota kumpi on kumpi...), mutta Noppa oli niin sekaisin hormoneista että käyttäytyi omituisesti. Se huohotti ja punki syliini (!) eikä tervehtinyt muita ihmisiä eikä noteerannut karvalapsiaan lainkaan. Aivan outoa käytöstä siltä.
Pennut olivat reippaita, avoimia, touhukkaita ja leikkisiä. Myy ja Nelli painivat ja kävivät välillä pusuttamassa Sirpaa ja Mikaa. Minä en erottanut Myytä ja Nelliä toisistaan! Ne eivät ole tulleet emäänsä, tässä tapauksessa positiivisesti: kumpikin on huomattavasti pienempi, kummallakin on suora nätti karvanlaatu (toisin kuin emänsä afromalli) ja kummallakin oli kauniit, hyvin asettuneet korvat (toisin kuin emänsä propelit...).
Noppa oli koko lauantain hermostunut ja etsi "pentuaan" (eli sitä vinkulelua) ja hätäpäissään imetti naudan sääriluun palaa, jonka olin antanut jyrsittäväksi. Tara sen luun jyrsi ja Noppa imetti.
Noppa kitisee ja oikuttelee ruuan kanssa, mikään ei ole hyvin eikä kelpaa. Luulin, että sillä on jotain kipuja, mutta kylässä eilen se oli rento ja rauhallinen. Kitinä ja levottomuus alkoivat heti kun tulimme kotiin. Kuumetta sillä ei ole.
Toisaalta sen hädän ymmärtää, jos sillä pää ja kroppa huutavat, että pennu/pentu on viety siltä pois ja imettää pitäisi.
Keskiviikkona kävimme uimassa, Noppa ui olotilaansa nähden yllättän paljon vapaaehtoisesti. Sitä ei tarvitse pakottaa, huuto ja kiskominen sisälle alkaa kun se pääsee autosta pois ja tajuaa olevansa koirauimalan pihalla. Sisälle mentiin taas uimalan ulko-oven saranat ryskyen ja altaaseen olisi pitänyt päästää nanosekunnissa.
Tänään tokotreeneissä Noppa oli yllättävän pirteä ja päivällä lenkillä innostui hankikannosta niin, että sai jopa pienen hepulin itsekseen. Sitten se varasti Taran löytämän kepin ja pinkoi se suussa pitkin hakkuualuetta. Hanki kantoi minuakin, jopa vielä iltapäivällä. Teimme ensimmäisen kerran sitten viime joulukuun metsäkierrokset, joissa ei tarvinnut kompuroida polulla.
Härpätin (Tara) voi hyvin, ihmettelee Nopan käytöstä ja puuttuvia vinkulelujaan (jotka on evakuoitu Nopan takia).
Noppa tutkittiin perusteellisesti, kohtutulehdusepäilyjen vuoksi se ultrattiin, mitattiin kuume ja otettiin verinäytteet. Noppa oli selvästi turvoksissa ja nisistä tuli maitoa. Kohtu oli normaali, ei onneksi mitään kohtutulehdukseen viittaavaa. Myös perna oli normaali. Sydänäänet olivat kunnossa, maksa- ja tulehdusarvot myös. Mutta verikokeesta selvisi, että sillä on valkosolujen määrä noussut ja että sillä on anemia. Ei paha, onneksi.
Käsittämätöntä. Verikokeet lähtivät Eläinlääketieteelliseen korkeakouluun lisää tutkittavaksi, saan tulokset lähipäivinä. Samoin kilpirauhaskokeiden tulokset tulevat alkuviikosta.
Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että jatketaan elämää Nopan kanssa normaalisti kunnes tiedetään paremmin mikä sille on anemian aiheuttanut. Se saa touhuta, tehdä mitä jaksaa ja syödä normaalisti.
Nopan sterilisaatioleikkaus olisi kuukauden kuluttua, mutta jos syytä anemiaan ei löydy, ei sitä voi leikata.
Noppa sai Galastop-lääkekuurin valeraskausoireisiin, jotka pahenevat jostain syystä yhä vaan. Perjantaina se oli löytänyt kumilelun, jota oli imettänyt ja pedannut kaikki talon kankaat ja matot joihin se pääsi käsiksi (eli tassuiksi).
Perjantai-iltana menimme Sirpan ja Mikan luo tapaamaan Nopan tyttäriä Nelliä ja Myytä (joista en erota kumpi on kumpi...), mutta Noppa oli niin sekaisin hormoneista että käyttäytyi omituisesti. Se huohotti ja punki syliini (!) eikä tervehtinyt muita ihmisiä eikä noteerannut karvalapsiaan lainkaan. Aivan outoa käytöstä siltä.
Pennut olivat reippaita, avoimia, touhukkaita ja leikkisiä. Myy ja Nelli painivat ja kävivät välillä pusuttamassa Sirpaa ja Mikaa. Minä en erottanut Myytä ja Nelliä toisistaan! Ne eivät ole tulleet emäänsä, tässä tapauksessa positiivisesti: kumpikin on huomattavasti pienempi, kummallakin on suora nätti karvanlaatu (toisin kuin emänsä afromalli) ja kummallakin oli kauniit, hyvin asettuneet korvat (toisin kuin emänsä propelit...).
Noppa oli koko lauantain hermostunut ja etsi "pentuaan" (eli sitä vinkulelua) ja hätäpäissään imetti naudan sääriluun palaa, jonka olin antanut jyrsittäväksi. Tara sen luun jyrsi ja Noppa imetti.
Noppa kitisee ja oikuttelee ruuan kanssa, mikään ei ole hyvin eikä kelpaa. Luulin, että sillä on jotain kipuja, mutta kylässä eilen se oli rento ja rauhallinen. Kitinä ja levottomuus alkoivat heti kun tulimme kotiin. Kuumetta sillä ei ole.
Toisaalta sen hädän ymmärtää, jos sillä pää ja kroppa huutavat, että pennu/pentu on viety siltä pois ja imettää pitäisi.
Keskiviikkona kävimme uimassa, Noppa ui olotilaansa nähden yllättän paljon vapaaehtoisesti. Sitä ei tarvitse pakottaa, huuto ja kiskominen sisälle alkaa kun se pääsee autosta pois ja tajuaa olevansa koirauimalan pihalla. Sisälle mentiin taas uimalan ulko-oven saranat ryskyen ja altaaseen olisi pitänyt päästää nanosekunnissa.
Tänään tokotreeneissä Noppa oli yllättävän pirteä ja päivällä lenkillä innostui hankikannosta niin, että sai jopa pienen hepulin itsekseen. Sitten se varasti Taran löytämän kepin ja pinkoi se suussa pitkin hakkuualuetta. Hanki kantoi minuakin, jopa vielä iltapäivällä. Teimme ensimmäisen kerran sitten viime joulukuun metsäkierrokset, joissa ei tarvinnut kompuroida polulla.
Härpätin (Tara) voi hyvin, ihmettelee Nopan käytöstä ja puuttuvia vinkulelujaan (jotka on evakuoitu Nopan takia).
Kuvissa Nopan ja Ossin jälkeläiset Myy (Borderiinan Hulda Huoleton) ja Nelli (Borderiinan Hepsankeikka) 15 kk. Toivottavasti Sirpa, Mika ja omistajat tietävät kumpi on kumpi, minä en! :)
Toivotaan, että Noppis paranee ja "vika" löytyy.Me täällä tsempitämme kovasti teitä.:)
VastaaPoistaVoi Noppaa, mutta vielä enemmän..WOI RILLAA! Siskot ovat varsinaisia pikkunokkia ja siroja sirpukoita verrattuna pohjoiseen siskoonsa.Kyse ei ole liiallisesta ruokailusta, muuten vain on geenit periytyneet mamma-Nopalta ainakin rotevuuden puolesta.
VastaaPoistaHups, mamma-Noppa on periyttänyt ainakin jotain :) Sirpalle kerroinkin, että pitäisi mitata Nopan säkäkorkeus. Mutta ole huoleti Marianne, Rilla on ja tulee jäämään emäänsä pienemmäksi. Se taitaa olla kyllä siskojaan rotevampi, mutta nätti sekin on!
VastaaPoistaNopan veriarvoihin palaan vielä uudella kirjoituksella. Pullero voi muuten hyvin, mutta valeraskaus jatkuu yhä vaan.. Noppa oikuttelee ruuan kanssa, joka sen tapauksessa ei ole ollenkaan huono juttu :)