kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

8.4.2012

Aneeminen pullero yllätti mölleissä ja muuta viikon aikana tapahtunutta

Alkuviikko meni hiljaiselossa treenien ja muiden touhotusten suhteen, käytiin vain normilenkit ja nautittiin valoisista illoista hankikannon kera.

Eläinlääkäri lähetti lopulliset tulokset Nopan verikokeista, niistä ei valitettavasti selvinnyt syytä anemiaan. Kilpirauhasarvot olivat OK, joten sitä ongelmaa Nopalla ei ole. Vaikka niin alunperin oireiden takia epäilinkin.

Seuraavan kerran Noppa tutkitaan eläinlääkäriasema Hertassa reilun viikon kuluttua. Otetaan uudet verikokeet, toivottavasti syy anemiaan ja punasolujen "outouteen" löytyisi myös. Jos tilanne ei ole muuttunut tulosten osalta, täytyy siirtää Nopan leikkausta. Harmi, sillä sen valeraskaus näyttää nyt vihdoin helpottaneen. Vielä viime viikonloppuna se oli aivan pää sekaisin, mutta nyt on jo paljon rennompi ja hieman pirteämpikin.

Pääsiäispyhät ovat olleet koirille väsyttäviä kun koko ajan ollaan menossa, tulossa tai meillä on vieraita. Koirien normaali päivärytmi on ihan sekaisin ja päiväunetkin jäävät väliin. Kuten kuvasta näkyy, rankkaa on ollut :)  (kuvissa Noppa pitkäperjantai-iltana)


 Juhan vanhemmat ja Tara (joka näyttää siltä että on nielaissut ison vinkulelun...)

Kiirastorstaina kävimme Vilja-bortsuneidon luona. Taralla ja Viljalla on ihan omat (oudot) leikit, joihin Noppa ei osallistu lainkaan. Noppaa ei nuorempien kaahotukset kiinnosta.

Vilja pyytää Taraa leikkimään 
Pyytää uudelleen
Ja sitten sille tuleekin kiire :)
Ja taas leikkiinpyyntö! (huomaa tylsistyneen oloinen Noppa kuvien alareunassa)
Tara loikkaa ja haukkaa lunta samalla. Ns. Vauhtikauha-ilmiö...
Tara suivaantui: "Mä sanoin sulle, että nyt riittää!" Huomaa Viljan ilme :)
Mutta ei Vilja vähästä hätkähdä. Taas mennään....!

Tänään olimme möllitokoilemassa Espoossa, mukanamme oli myös Vilja omistajansa Jonnan kanssa. Jonnalle ja Viljalle kisamainen tilanne oli ensimmäinen, hienosti molemmat suoriutuivat! Viljan seuraaminen oli parempaa kuin kummankaan oman koirani... Ja me olemme treenanneet vuosia, Vilja vasta muutaman kuukauden!

Aneeminen potilaamme (joka ei todellakaan näytä aneemiselta, päinvastoin...) yllätti osaamisellaan. Koko viikossa ei olla treenattu ja tunnistenoutoa ollaan tehty vain pari kertaa koko talvena (huonolla menestyksellä) kun meidän tunnarikapulat menivät vahingossa toiseen käyttöön enkä ole saanut hankittua uusia.

Pulleron nostatus ja vireeseen saaminen on oma näytelmänsä, jota minä en osaa. Etenkin nyt, kun se väsyy helposti, on Nopan nostatus lähinnä vitsi. "Pidä narupallosi ja anna makkaraa" -asenne ei naurata kisoihin mentäessä... Siksi hämmästyin iloisesti kun Noppa teki liikkeet ihmeen reippaasti, hyväntuulisesti ja oikein. Ruutuun meno on meillä vielä täysin kesken ja siinä piti ohjata Noppaa, mutta sillä oli selvästi ymmärrys siitä, mitä sen piti tehdä.

Tunnistenouto meni ihan nappiin! Loppuasento oli vajaa, mutta en sitä edes huomannut kun riemastuin Nopan nenänkäytöstä (se ei arponut kapuloita) ja toi varmasti oikean kapulan. Hienoa!

Taran osuus meni sitten vähemmän onnistuneesti, mikä lie aivopierupäivä sillä oli. Ennakoi, seurasi huonosti ja noutohan meni nollille. Mutta kivaa sillä oli!

Ikävästi juuri ennen kotiinlähtöä tuli selkkaus Taran ja toisen nuoren nartun välillä. Tara yritti pakoon autoon enkä saanut koiria heti kiinni ja toista koiraa irti Tarasta. Onneksi näyttää siltä, ettei Tarassa ole reikiä eikä toivottavasti pahoja henkisiä vammojakaan. Se on huono lukemaan muita koiria ja on niin epävarma, etten halua sille yhtään lisää negatiivisia kokemuksia muista koirista. Tara on niin pehmeä, että muistaa tuollaiset asiat ihan liian hyvin.

Kotiin tullessa kummatkin koirat uuvahtivat pariksi tunniksi, lopulta myös minä. Havahduin torkuilta siihen, että Noppa läpsi minua naamaan. Oli selvästi aika lähteä iltalenkille...

Tarhapöllöt orrella eli Vilja ja Tara pakettiauton koiraosastossa tänään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti