Olipahan vilkasta treenikentällä ja mitä tehdä löytöeläimille ilta-aikaan?

Oli takuulla viimeinen kerta kun pyydän tokoporukkaa Tuusulaan treenaamaan. Minulla on selvästi joku paha karma. Viime viikolla kenttä oli kuin pohjoiskorealainen moottoritie, ei ketään missään. Tänään se oli kuin Mannerheimintie neljältä...

Sen lisäksi, että paikallisella teatterilla oli viereisessä rakennuksessa esitys jonne tuli katsojia kentän läpi ja  jonka vahtimestari oli kovin kiinnostunut (positiivisessa mielessä) mitä kentällä teemme ja miksi, paikalle tuli hyvin tuttavallinen mies kahden vapaana olevan ja kiltin pointterin kanssa.

Kun vihdoin luulimme päässeemme eroon ylimääräisistä kenttävierasta, paikalle pyyhälsi vapaana oleva labbis. Sen omistaja älysi sentään pyytää anteeksi kun se rykäisi Taraa häiritsemään kesken luoksetuloliikkeen.

Labbiksen mukana kentälle tuli toinen niistä pointtereista, jotka kävivät omistajansa kanssa heti treenien alussa luonamme. Tällä kertaa omistajaa ei ollut mailla halmeilla ja labbiksen omistaja sanoi koiran tulleen heidän mukanaan pidemmän aikaa.

Odotimme toista tuntia ja sen jälkeen alkoi vimmattu soittorumba kolmella puhelimella mitä teemme karanneelle kiltille pointterille. Tuusulan kunnan löytöeläimistä vastaava yritys oli mennyt seitsemältä kiinni, eikä siellä ollut kuin puhelinvastaaja. Edellinen kunnan löytöeläintalo oli poistanut numeronsa käytöstä. Järkyttävintä oli, että kunnaneläinlääkäri käski soittaessamme jättämään koiran kentälle, kun ei sitä voinut viedä löytöeläintaloon.

Kunnaneläinlääkäri siis kehotti eläinsuojelurikokseen, sillä sitähän lyhytkarvaisen, vanhan koiran hylkääminen pakkaseen vilkkaiden teiden läheisyyteen olisi ollut. Käsittämätöntä moraalin, etiikan ja empatian puutetta.

Käsittämätöntä on myös pääkaupunkiseudulla löytöeläinten huostaanotto: karkureiden pitäisi löytyä virka-aikana, sillä sen jälkeen niitä ei saa kuin Viikkiin. Ellei ota omaan kotiinsa yöksi kunnes löytöeläintalo aamulla avautuu.

Onneksi tätä karkulaista ei jätetty yöksi pakkaseen paleltumaan ja kenties jonkun auton alle jäämään, vaan Sanna kyyditsi sen autollaan Sadulle (hänellä on häkit autossa) ja Satu otti kiltin vanhuksen yöksi heille. Hän vie karkurin löytöeläintaloon heti aamusta.

Jaa että miten ne varsinaiset treenit menivät? Huonosti. Kumpikin koira haahuili omiaan kun ne huomasivat että minä en pystynyt keskittymään. Etenkin Noppa sooloili liikkeistä omia versioitaan ja Tara oli kuutamolla muuten vain. Turha ilta sen osalta. Kun tekee, pitäisi tehdä keskittyneesti ja kunnolla.