kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

2.2.2012

Mitä kylmempää, sen vauhdikkaampaa

Taran olo näyttää ja tuntuu selvästi paremmalta. Kivut ja jumitukset ovat helpottaneet ja pissaongelma on poistunut kokonaan toistaiseksi. Hienoa.

Nyt se on hemputin energinen ja rasittava. Vähemmän hienoa.

Kun Taralla keittää helposti yli muutenkin, niin nyt se alkaa muistuttaa karannutta ilotulitusrakettia.

Noppa hyytyy juoksujen loppusuoraa kohden ja valeraskautta odotellessa,  mutta Taran meno vain kiihtyy. Lenkillä se liikkuu kuin jouset tassuissa vauhdilla eteenpäin, sitten täyskäännös ilmassa ja takaisin mamman luokse kauhealla vauhdilla. Tulee niin mieleen Irwinin "Kumipallona luokses pompin". 

Ohimennessään Tara kiusaa Noppaa, joka tepsuttelee puolihorteessa perässäni. Alkuviikosta Tarppa juoksi hiekkamontulla itsekseen jyrkkää lumen peittämää rinnettä ylös ja alas, ylös ja alas... Minä ja Noppa katsoimme sen menoa sivusta. Noppa mulkaisi Taraa ja katsoi sitten minua sellainen ilme naamalla, josta luki sen mielipiteen selvästi: "Hullu."

Kotona Tara touhottaa koko ajan jotain ja tyhjentää lelulaatikon sisältöä pitkin taloa. Pakkasten takia (tänä aamuna -23 C) tokotreenit jäävät väliin, samoin pitkät lenkit. Taran mielestä pakkanen ei haittaa ja se pomppii hangessa takki heiluen, mutta minä olen huolissani korvien ja tassujen paleltumisesta.

Aktivointilelut ja namien piilotukset sillä ei toimi, sen logiikka ei riitä niihin. Pinna ei riitä aktivointileluun ja namien piilotuksessa sen pullea kaveri käy imuroimassa herkut ennen kuin Tara edes ymmärtää, mitä pitäisi tehdä.

Noppa sen sijaan oppii asiat hyvin nopeasti ja helposti jos kyse on ruuasta. Etenkin nyt, kun se alkaa varastoimaan energiaa tuleviin valepentuihinsa. Eli tulevina viikkoina pitää jemmata sen suosikkipentu (punainen vinkuva kierosilmäinen krokotiililelu) ja huolehtia, ettei roskapussi tai mitään ruuaksi kelpaava ole Nopan ulottuvilla.

Ja Taran kanssa... no, tokoillaan sisällä ja odotetaan säiden lauhtumista.

4 kommenttia:

  1. Onpa huvittavat kuvaukset Nopan ja Taran valeraskauksista :-D Ja kierosilmäinen punainen krokotiilipentu :-DDD Ei käy elämä tylsäksi teidän huushollissa...
    Kissat on jotenkin niiin paljon rauhallisempia (useimmiten) ja HILJAISEMPIA. Joskus kun on koira kylässä tai hoidossa olen ihan hermostunut kun niistä lähtee koko ajan jotakin ääntä, vähintään kynsien rapsuna lattialla, kun kissoista ei pääse ääntä edes silloin. Mutta kaikkeen tottuu varmasti. Koirat jotenkin touhottavat paljon enemmän kuin kissat (paitsi pennut, ne touhottavat ehkä kaikissa lajeissa?!). Mutta on ne vaan niin ihania!

    VastaaPoista
  2. Jos meillä on hiljaista, se on epäilyttävää :) Etenkin pentuaikoina hiljaisuus tiesi sitä, että joku teki jotain luvatonta. Yleensä jos Tara hiljenee kesken leikin, tiedän että se tyhjentää pehmoporsaan sisuksia tai muokkaa sitä muuten vain uuteen uskoon...

    Kummitytölläni on pienikokoinen mutta suuriegoinen kissanpentu, nyt suunnilleen puolivuotias. Sen menossa Tarakin jäisi toiseksi, energiaa kuin pienessä kylässä niin pikkuruisessa pakkauksessa! Hurmaava riiviö! :)

    VastaaPoista
  3. Meinasin itsekin hommata tohvelit noille mutta kuulemma pakkaset ei enää kauaa kestä. Ehkä me maltetaan sen aikaa olla ilman töppösiä.

    Sanna, suosittelepas jotain hyvää puutarhakirjaa missä olisi kuvia kasveista ja faktatietoutta. Talvella ehtii tekemään suunnitelmaa jota sitten keväällä toteuttaa...

    VastaaPoista
  4. Noppa kaipaisi tohveleita, se ei pysty kuulemma liikkumaan jos varpaiden väliin menee lunta.. Pakkanen ei haittaa!

    Hyviä puutarhakirjoja on paljon, Saila (kts. yllä) on puutarha-alan asiantuntija ja osaa varmaan myös suositella jotain. Ja Sailahan on kirjoittanut itsekin kirjan (joka mun pitää ostaa myös..).

    Osta kotimainen, meidän ilmasto kun on aika erilainen keskiseen Eurooppaan verrattuna. Meidän kirjahyllyssä on (vain) kymmenkunta kotimaista puutarhakirjaa (vanhin on lahjaksi saatu 1800-luvun lopusta, pätevä!) ja saman verran ulkomaalaisia.

    Mutta (katkera) totuus on, että parhaiten oppii tekemisen, siis kantapään kautta. Etenkin ne virheet opettavat paljon. Voisin kirjoittaa itse kirjan: Älä tee tätä pihassasi :)

    Kunhan maa sulaa, niin tehdään inventaario teidän pihalle ja tyhjennän meiltä taas riehaantuneita perennoja teille!

    VastaaPoista