kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

29.2.2012

Lumimöököjahdissa

Vapaapäiväni kului rattoisasti koirien kanssa lenkkeillessä, kotona siivotessa ja illalla sitten Vilja-bortsun ja Jonnan kanssa meillä. Vilja on niin vilkas ja touhukas, että Tarakin vaikuttaa rauhalliselta sen rinnalla :) Vuoden vanhalla bortsulla intoa ja vauhtia riittää!

Päivälenkin jälkeen Noppa löysi pihalta lumimöököjä, pitkästä aikaa. Taraa ei niissä kuvissa näy, koska lumimöököjen jahtaaminen on Nopan hommaa.

Kesällä puutarhatöissä taas Tara meinaa tulla nahoistaan ja Noppa istuu oravia tuijottamassa sillä aikaa.

Karvahirviöt metsälenkillä, Tara tunki Nopan eteen.

Tara pohtii lenkillä jotain.

Noppa kaivaa lumimöököjä

Välillä niiden perään pitää loikatakin

Ja sitten taas sukeltaa

 Puuha rupesi ihan hymyilyttämään - yleensä niin vakavaa Noppaakin

Rankkaa touhuta umpihangessa

Kaivuuta kieli keskellä suuta - sananmukaisesti
 Mä kaivan ja kaivan ja kaivan... kai ne joskus esiin tulevat?

 Jossain täältä niitä löytyy  - tai ainakin mamman kukkasipulit kun tarpeeksi kaivaa...

Iltapäivällä oli hetki hiljaista
  
Häntä käy tyynystä

 Tarakin hyytyi

25.2.2012

Kuullunymmärtämisongelmia, möllitokoilua ja niiden yhteisvaikutus

Torstain tokotreeneissä huomasin taas, miten treenamattomuus vaikuttaa koirien kuuloon. Hirvittävän vaikeita sanoja ja vielä monta kerralla, tuumaavat koirat. "Mitäh?!" olisi yleisin sana, jos ne osasivat puhua.

Moni tuttu liike oli vaikea kuulla, ymmärtää ja vielä vaikeampi toteuttaa. Aika turhauttavaa, mutta toisaalta kun ei ole kisoja tiedossa en ottanut asiasta murhetta. Hauskaa meillä treeneissä oli kuitenkin, se on tärkeintä.

Tänään Veikkolassa olimme pienellä bortsuporukalla möllitokoissa, joissa meidän suorituksemme menivät aika kehnosti, mutta kivaa oli. Pullero (Noppa) on niin tukevasti (sananmukaisesti) valeraskaana, ettei siltä voinut odottaakaan mitään megasuoritusta. Etenkin, kun tunnistenoutoa se ei osaa lainkaan ja ruudussakin ollaan ihan tumpeloita. Niin koira kuin ohjaajakin. Ei Noppaa voi syyttää kaikista virheistä, eniten niitä tein minä.

Täällä on kaiman tai kaiman Kepon ottama kuva Nopan seuraamisesta, ohjaajan kehonkielessä on taas toivomisen varaa...

Mutta että meidän bravuuriliike, hyppynouto meni niin pipariksi! Mikä lie syynä, ettei Noppa halunnut hypätä, ei vaikka estettä madallettiin. Etenkään sen jälkeen kun se tajusi yleisön, jolle sai esiintyä.

Nopan luoksetulo oli tällä kertaa pysäytyksineen varma, mutta auttamattoman hidas. Oikea parodia perusbortsun vauhdikkaasta suorituksesta.

Pulleroa kiinnosti vain palkkiona olleet makupalat, edes sen oma poika Hessu (Borderiinan Hulivili) ei saanut aikaiseksi kuin tympääntyneen ärähdyksen. Sen sijaan Surin (Borderiinan Elohopea) tapaamisesta Noppa oli selvästi mielissään ja se muisti Surin selvästi, vaikka ovat viimeksi tavanneet aikoja sitten.

Hessusta on tullut komea nuori mies, ulkonäkö ja luonne ovat aika tasaisesti tainneet jakautua isä-Ossin ja Nopan perimästä. Kerrankin Noppa näytti nartulta (eikä mastodontilta) ollessaan Hessun vieressä!

Tara ei (taaskaan) oikein tajunnut kisajuttua, haahuili seuratessa iloisesti jossain siellä päin, kunnes puolessavälissä se hiffasi että kas, taisin saada jonkun käskyn jokin aika sitten... Sen verran se sitten taisi paineistua kun vihdoin tajusi mistä on kyse, että liikkeestä seisomisen veti maihin. Nouto meni pipariksi, kuten tiesinkin. Nyt Tara sentään lähti kapulan perään ja kosketti sitä.

Muuten Taran suoritukset olivat ihan OK, taas kehässä sähläsin minä eniten. Täällä on kaiman ottama kuva Tarasta ennen kehäänmenoa. Katse älykkyyttä tulvillaan (NOT!)...

Kiitos hyvistä neuvoista tuomarinamme toimineelle Pialle, kaima-Sannalle sekä kaikille järjestäjille ja mukana olleille! Oli kiva, rento ja opettavainen päivä!

Hessu ja Noppa (huomaa katseiden suunta: Hessu katsoo omistajaansa Katjaa ja Noppa jonnekin ihan muualle...)
"Hmm.... Tunnenko mä ton tyypin jostain?" Hessu edelleen skarppina Katjaa katsoen.

Borderiinan Hulivili "Hessu" 14 kuukautta

Lapintähti Dolina "Moona"

19.2.2012

Tulisi jo kevät!

Voi Saila minkä teit kun vinkkasit minulle Viherpeukaloiden myyvän syksyllä hehkuttamaani Elizabeth Killelay-esikkoa!

Samaan syssyyn tutkin kaikki tarjoukset ja muut nettisivut. Ja pläräsin kasan puutarhalehtiä ja tuskailin kahta asiaa: miksei ole jo kevät ja kylläpäs tulee kalliiksi jos tilaan ne muutkin himoitsemani perennat.

Siinä missä joku miettii kaihoten jotain tiettyä muotilaukkua tai -kenkiä, minun mielessäni on Madame Julia Correvon clematis, vaikka en tiedä mihin sen istuttaisin... Kai sille joku paikka löytyy?

Ehkä sittenkin hyvä, että toukokuuhun on vielä aikaa. Ehdin pohtia sitä istutuspaikkaa, samoin kuin mihin mahtuisi vielä syysleimu Phlox paniculata Tenor ja pari muutakin perennaa...

Karvasaukot altaassa

Meillä oli leppoisa ja hyvin rauhallinen perjantai-ilta sen jälkeen kun olimme käyneet  Hyvinkään koirakylpylässä. Mukana oli myös kaima ja Nooa-bortsupoika, joka oli altaassa vasta toista kertaa ja silti kuin ikänsä vedessä viihtynyt!

Koirauimaloissa nähdään sekin harvinainen ilmiö, että Noppa kiihtyy. Edellisellä kerralla se ei ollut juoksujen takia mukana, silti se muisti paikan vaikka oli käynyt tuolla Hyvinkäällä viime keväänä.

Noppa kiskoi kuin hinaaja sisälle ja sitten alkoi se laulaminen: suu apposen auki, minua vaativasti katsoen ja kirkuen (juu, yllättävän kimeä ääni niin isosta rintakehästä lähtee...): "Mä haluan altaaseen NYYYYYYYYT!". Vähältä piti etten itsekin käynyt altaassa kun Tara kiskoi sinne myös. Kun pannat napsahtivat auki, lähtivät kummatkin kuin tykin suusta.

Puolen tunnin läträämisen jälkeen altaasta nousi kaksi aika rauhallista vettynyttä koiraa... Pesimme ja kuivasimme ne pyyhkeillä, mutta kotona kaivoin föönin esiin ja kuivatin vielä Noppaa.

Onneksi Taralla ei ole samanlaista megaturkkia kuin Nopalla, sitä ei  nimittäin saa föönin lähellekään. Noppa näytti miltei nauttivat puhalluksesta. Onneksi, sillä on niin paksu turkki ettei se meinaa kuivua millään.

Ostin uimalasta koirille isot raa´at naudan sääriluut joiden parissa niillä kului loppuilta. Välillä kävivät pissalla pihalla (kummatkin hörppivät altaan vettä) ja sitten taas luiden pariin. Tuntuivat kovin tyytyväisiltä.

Ystäväni Ansu oli mukana kuvaamassa uintireissua. Hihittelin kuvat nähdessäni jälleen kerran sitä Maailman älykkäimmän koiran titteliä. Taraan se ei sovi sitten millään, kuten kuvistakin huomaa :)

Tara nousee altaasta. Ei tarvitse muita selityksiä ilmeelle...

Noppa ja vesilelu ja sitä paimentava kylkiäinen

Noppa pohtii rampilla mennäkö vai ei, minä ja Tara olemme sitä mieltä että mene jo. Nooa ui altaassa kauempana, kepot ovat allasalueen aidan toisella puolella seuraamassa tilannetta.

Voiko bordercollie näyttää rumemmalta? Loch Hyvinkään hirviö Tara

Sarjassamme "Älykkäät ilmeet": Taralla meni vettä silmiin...

Tällä kertaa Noppa ilman vesilelua. Tara ui vieressä, tottakai.

Näppärä Nooa ja noutokapula

Noppa ja vesilelu. Kerrankin ilman Taraa.

Noppa odottaa rampilla vesilelun heittoa.
Ravistus altaasta noustessa. Silmätkin nurinpäin!

Nooalla pallo, Nopalla vesilelu

12.2.2012

Taralla jumittaa (taas)

Selkä siis tällä kertaa. Se on vaivannut eri tavoin toista vuotta, mutta nyt ei meinaa jumitus lähteä pois ja pissaongelma jatkuu.

Välillä jo helpottikin, kiitos eläinlääkäri Tammisalon antaman hoidon ja tulehduskipulääkekuurin, mutta kylmät säät eivät tehneet hyvää Taralle. Pakkanen vaikutti niveliin, hermoihin ja lihaksistoon niin, että  Tara oli lääkityksestä huolimatta selvästi kivulias ja pissa valui holtittomasti jokaisen pidemmän lenkin jälkeen.

Keskiviikkoisen lääkärikäynnin jälkeen sen olo on ollut parempi, mutta lenkit kylmällä säällä on lyhennettävä entisestään. Eläinlääkärin antamien hoitojen lisäksi Taran oloa helpotetaan eri tavoin. Osteopaattiaika on hakusessa, perjantaina mennään taas koirauimalaan ja heti eläinlääkärikäyntiä seuraavana päivänä ostin sille Back-on-Track -takin (vaikkei eläinlääkäri sitä varsinaisesti suositellutkaan, ystävät sitäkin enemmän).

Taralla on ollut lenkeillä normaali topattu talvimantteli, mutta tuo uusi takki on pidempi. Se suojaa paremmin selkää ja lantiota, siis niitä kohtia josta vaivat johtuvat.

Potilas itse touhottaa entiseen malliin. Jollei sen pissaongelma olisi niin huomattava ja jollen tuntisi koiraa niin hyvin, ei siitä arvaisikaan kuinka kipeä se on.

Päivä kerrallaan täyttä vauhtia on Taran ja meidän motto näillä näkymin. Taran tapaisen koiran pitäminen pakkolevossa olisi eläinrääkkäystä. Antaa sen mennä ja tehdään parhaamme sen olon pitämiseksi hyvänä niin kauan kuin voidaan.

Anteeksi naapurit

Olen jo kertonutkin, miten inhoan huonosti käyttäytyviä koiria. Etenkin, jos ne ovat omiani.

Pitänee pyytää tasapuolisesti kaikilta naapureiltamme anteeksi HirviöHormoniNopan käytöstä. Yleensä tasapaksun tyynestä lylleröstä (juu, se on myös dieetillä) tulee juoksujen alussa, lopussa ja valeraskauden alussa äreä rähisijä. 

Tänään Noppa päästi paloautosireenihuutonsa naapurin mummolle, jota Tarakin käy tervehtimässä ja joka ei todellakaan ole uhka kenellekään. Lenkillä meillä on kiukkuisia neuvotteluja Nopan kanssa siitä, että päätä ei auota kenellekään.

Tämä vaihe kestää jonkin aikaa, sitten Noppa muuttuu ZombieNopaksi, joka kulkee lasittunein silmin perässäni, kirsu pohkeessani kiinni. Ainoa toimintavaihde siltä löytyy vain ruokaa kerjätessä "pennuille" tai jopa sitä varastaessa. Myös mahdolliset pentuehdokkaat tutkitaan tarkoin. Vinkulelut ovat jemmattu, mutta vaihtoehtoja valitettavasti etsitään.

Tara ei tajua Nopan muuttumista lainkaan ja hermostuu lenkeillä normaalia enemmän Nopan käytöksestä. Hihnassa siis riekkuu kaksi häiriökoiraa ja niiden päässä raivostunut edit: asiaan kovin sisuuntunut omistaja. Hempeää tämä koiranomistaminen!

Tuo yllämainittu huono käytös koskee siis vain kotikulmilla tehtyjä ulkoiluja. Vieraassa paikassa kummatkin karvahirviöt ovat kuuliaisia kullannuppuja, joiden kanssa on helppo kulkea missä vain. Ei mitään pörhistelyjä, hihkumisia tai vaanimisyrityksiä.  Joku juttu siinä on, että kotikulmilla sitten sikaillaan hormonihöyryissä. Pullerohormonihäirikkö ja sen tampio kaveri. Mikä loistava yhdistelmä.

Kunhan NorsuNoppa on tokeentunut valeraskaudestaan ja palaa takaisin tälle planeetalle järjenjuoksultaan niin vien sen sterilisoitavaksi.

5.2.2012

Parit kuvat paksukaisesta

Yleensä Noppa ei vaivaudu edes nousemaan noin ylös koirahuoneen ikkunasta katsomaan, mutta aamupäivällä pihassa oli jotain tosi mielenkiintoista (orava?).

Huomatkaa korvien asento (taaksepäin) -  Noppa tiesi että minä olen ovensuussa eikä kannata ainakaan haukkua...

Sen jälkeen saattoi ottaa taas rennosti...

4.2.2012

Rodun jalostusta vai lisäämistä?

Minä en ole kasvattaja, eikä minusta ikinä tule kasvattajaa. Mutta ah, kritiikkiä kasvattajia kohtaan olen kyllä valmis antamaan, niin kuin lähes jokainen koiraharrastaja.

Harmittaa, miten unohtuu kehua niitä kasvattajia, jotka ovat tehneet rodun eteen paljon vaivaa, miettineet yhdistelmiä, hankkineet tietoa ja myyneet pennut hyviin, tarkasti valittuihin koteihin. Heille kiitokset tätä kautta, ja anteeksi kun liian usein se jää kertomatta. He tekevät töitä rodun jalostamiseksi ja parantamiseksi.

Sitten on niitä "kasvattajia" jotka vain lisäävät koirien määrää.

Bordercollie on suosittu rotu ja näemmä suosio vain jatkuu. Se ei ole aina hyvä asia. Moni, jolle bordercollie ei olisi se oikea rotuvalinta, haluaa koiran kun se on niin kiva ja älykäs (ja oppii kaiken itsekseen, jep).

Heille pitäisi antaa Tara muutamaksi päiväksi, niin ymmärtäisivät mitä se voi olla. Tai pahimmillaan Tara silloin, kun se tuli meille. Pelkotiloja, arkuutta, arvaamatonta käytöstä ja pakkomielteitä.

Niitä pakkomielteitä sillä on vieläkin, mutta onneksi ne on saatu kutakuinkin hallintaan. Vaikka Tara on meille rakas ja ihana, en ikinä voi luottaa siihen täysin. Sen englantilainen pullea kaveri on koira, jonka perintötekijöissä pääkoppa on ainakin kunnossa. Ensimmäisenä bortsuna teimme Nopan kanssa virheitä, jotka eivät ole onneksi siihen mitään merkkejä jättäneet. Taran kanssa samat asiat olisivat olleet katastrofi tai ainakin hidastaneet sen sopeutumista normaaliin elämään.

En voi edes harkita vieväni Taraa luonnetestiin, jopa eläinlääkärin mielestä se olisi eläinrääkkäystä. Vaikka sillä on A/A-lonkat, tottelevaisuukokeista ykköstulos (tosin vain alokasluokasta) ja näyttelystä erinomainen, en olisi voinut kuvitellakaan teettäväni sillä pentuja. Siinä ei ole mitään, joka parantaisi rotua. Ei edes sen suku.

Siksi minulta menee yli ymmärryksen ne "kasvattajat", jotka teettävät pentuja koirilla joiden ainoa ansio on, että "ne ovat niin kivoja". Ei luonnetestiä tai luonnetestiä ei ole läpäisty. Ei hääviä näyttelytulosta, ei kenties mitään muitakaan tuloksia. Jopa terveydessäkin vikaa. Mutta pennut on teetettävä. En ymmärrä.

Ensi viikolla on Taran seuraava lääkärikäynti selästä johtuvan pissaongelman takia ja sään (toivottavasti) lauhtuessa päästään treenailemaankin. Kummankin kanssa tokoa bortsuporukassa ja Nopan kanssa hakua pitkästä aikaa.

Kuvissa LyylilylleröNoppa juoksuissaan reilu viikko sitten. Silmissä haaveileva katse ja rento asento. (ja Taran pehmoporsas siinä edessä.)

Kovin mustavalkoista (kuvia)

Mitä turhuutta kuvata värikuvia mustavalkoisista koirista hangessa :)

Kuluneella viikolla on ollut liian kylmä kuvata ulkona (tänään "vain -18,8 C), jos ei näpit jäädy niin kamera hyytyy. Yleensä molemmat.

Viime lauantaina oli onneksi lauhempaa kun Tara kävi Vilja-bortsuneidon luona peuhaamassa, Noppa-matami oli myös mukana. Siinä missä Vilja esitteli kaivuutaitojaan ja kiusasi Taraa, Noppa hengaili perässäni ja kävi välillä etsimässä lumimöököjä.
 
"Täällä jossain niitä möököjä on, ihan varmasti!"
"Pahus, ei löydy."
Vilja kävi ihmettelemässä mitä Noppa hangesta etsi.

Vilja kaivaa lumikinoksia pienemmäksi, Noppa ja Tara eivät ymmärrä lainkaan
Ja kaivaa ja kaivaa...
LumiNoppa 
(sen vasemmanpuoleisen korvan asento on iän myötä noussut yhä ylemmäs Veteraani-iässä kai kokonaan pystyssä?)
Lumipöllöt Tara ja Vilja

Kaksi paimenkoiraa paimentaa toisiaan...

Nuo älykkään rodun edustajat, kuva kertonee enemmän kuin sata sanaa... :)

2.2.2012

Mitä kylmempää, sen vauhdikkaampaa

Taran olo näyttää ja tuntuu selvästi paremmalta. Kivut ja jumitukset ovat helpottaneet ja pissaongelma on poistunut kokonaan toistaiseksi. Hienoa.

Nyt se on hemputin energinen ja rasittava. Vähemmän hienoa.

Kun Taralla keittää helposti yli muutenkin, niin nyt se alkaa muistuttaa karannutta ilotulitusrakettia.

Noppa hyytyy juoksujen loppusuoraa kohden ja valeraskautta odotellessa,  mutta Taran meno vain kiihtyy. Lenkillä se liikkuu kuin jouset tassuissa vauhdilla eteenpäin, sitten täyskäännös ilmassa ja takaisin mamman luokse kauhealla vauhdilla. Tulee niin mieleen Irwinin "Kumipallona luokses pompin". 

Ohimennessään Tara kiusaa Noppaa, joka tepsuttelee puolihorteessa perässäni. Alkuviikosta Tarppa juoksi hiekkamontulla itsekseen jyrkkää lumen peittämää rinnettä ylös ja alas, ylös ja alas... Minä ja Noppa katsoimme sen menoa sivusta. Noppa mulkaisi Taraa ja katsoi sitten minua sellainen ilme naamalla, josta luki sen mielipiteen selvästi: "Hullu."

Kotona Tara touhottaa koko ajan jotain ja tyhjentää lelulaatikon sisältöä pitkin taloa. Pakkasten takia (tänä aamuna -23 C) tokotreenit jäävät väliin, samoin pitkät lenkit. Taran mielestä pakkanen ei haittaa ja se pomppii hangessa takki heiluen, mutta minä olen huolissani korvien ja tassujen paleltumisesta.

Aktivointilelut ja namien piilotukset sillä ei toimi, sen logiikka ei riitä niihin. Pinna ei riitä aktivointileluun ja namien piilotuksessa sen pullea kaveri käy imuroimassa herkut ennen kuin Tara edes ymmärtää, mitä pitäisi tehdä.

Noppa sen sijaan oppii asiat hyvin nopeasti ja helposti jos kyse on ruuasta. Etenkin nyt, kun se alkaa varastoimaan energiaa tuleviin valepentuihinsa. Eli tulevina viikkoina pitää jemmata sen suosikkipentu (punainen vinkuva kierosilmäinen krokotiililelu) ja huolehtia, ettei roskapussi tai mitään ruuaksi kelpaava ole Nopan ulottuvilla.

Ja Taran kanssa... no, tokoillaan sisällä ja odotetaan säiden lauhtumista.