kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

22.1.2012

Kun puhun puhelimessa kotona...

On paikalla oitis kaksi bordercollieta, jotka eivät ole KOSKAAN saaneet huomiota ja joiden kanssa ei KOSKAAN ole leikitty.

Aina sama juttu. Kun parkkeeraan kulmahuoneen sohvalle puhelimen kanssa, sohvalla on saman tien tungosta.

Tänään Noppa kävi vain vähän äheltämässä Taran kanssa, sitten se kiiruhti Juhan seuraksi keittiöön. Juha teki ruokaa ja Nopalla oli huoli että jää jostain mahdollisesti lattialle tippuvasta murusesta paitsi.

Tara touhusi rakkaimman lelunsa, kulahtaneen pehmoporsaan kanssa. Sillä on iso korillinen leluja, mutta tuo rikkinäinen, puoliksi tyhjentynyt ja muotonsa kadottanut pehmopossu on paras. Sitä voi tapporavisella, kanniskella korvasta ja käyttää myös tyynynä.

Sen kanssa voi myös äheltää sohvalla kun yritän puhua puhelimessa..

Tara tuijottaa possulelua

Ja vahtii keittiöön menevää Noppaa

"Mulla on tää ihana lelu" (huom. porsaan pursuavat sisällykset...)

Korvat vaakatasossa jotain miettien, possu suussa - se on se maailman älykkäin koirarotu, jep...

"Oho! Se tippui lattialle."

21.1.2012

Otsa hiessä sinun on lenkkisi rämpimän...

Nyt sitä sitten taas on. Lunta. Paljon. Etenkin metsässä, jossa ei näemmä muut juuri käy koiriaan ulkoiluttamassa tai muuten liikkumassa ennen kuin on valmiit polut.

Varauduin päivän metsälenkkiin tänään ohuella vaatetuksella ja monella nenäliinalla. Onneksi, sillä puolessavälissä hiki valui pitkin otsaa ja selkää ja reisilihakset vinkuivat miltei ääneen. Lunta ei ole vasta kuin polviin asti, selvästi huono kunto ja harjoittelun puute minua vaivasi eikä liika lumi. Toissatalvena sitä oli sentään reisiin asti. Silloin putosi painokin neljä kiloa yhden talven aikana, joten tavoitteeseen on vielä matkaa monen hikisen nenäliinan ja tarvottavan kilometrin matka.

Koirat puuskuttivat umpihangessa hämmästyttävän vaivattomasti, Noppa jyräsi polkua auki auraustyylillä, Tara loikki sen perässä. Minä sitten viimeisenä ja huonokuntoisimpana, säälittävää.

Toissatalven jättilumissa koirat odottivat ensin että minä teen polun :)

Kotipihalla kahlasin tontin läpi tuijat ja pensaat lumesta ravistellen, osa pienimmistä tuijista oli jo hautautunut lumen alle.

Koirilla oli isot lumipaakut kainaloissa, teflonturkki-Nopalla paljon vähemmän kuin Taralla. Tosin Taraa ei nyrkinkokoiset paakut vatsan alla ja kainaloissa haittaa lainkaan, hienohelma-Noppa pysähtyi heti kun lunta alkoi kertyä sen mielestä liikaa karvoihin.

Tara odottaa polulla missä, Noppa rämpii luokseni

 "Mikä sulla oikein kestää siellä?"

 Jyrä-Noppa tulee!

Tara on rikki, mutta ei anneta sen häiritä

Joulukuussa alkanut Taran pissaongelma ei helpottanut, joten varasimme hyvissä ajoin ajan eläinlääkäri Niilo Tammisalolle jatkotutkimuksia varten. Toisella eläinlääkäriasemallahan se tutkittiin eikä pissatulehdusta tms. löytynyt, joten syy oli jossain muualla. Arvelin että selässä, koska Taralla on siellä(kin) muutakin vaivaa.

Tammisalo on meille guru nivel- ja luusto-ongelmien selvittämiseen ja hoitoon sekä kivunhoidon asiantuntija. Hänen ansiostaan Wilma-corgimme porskutti lähes 14 vuotta, vaikka monet eläinlääkärit olivat antaneet sille puolet lyhyemmän elinikäennusteen.

Tarallahan on selässä välilevyn ahtaumaa (ja kaikkea muutakin ongelmaa)  ja sillä on takaosan (selkä-reisi-pakara)lihakset jumissa alvariinsa. Se revittää täysillä kun se on joko täysin levossa tai täysillä liikkeellä. Lisäksi se on jännittäjä, joka ei osaa ottaa asioita rennosti kuten Noppa. Kun ei pääkoppa ole kunnossa, ei ole kroppakaan.

Etuosahan sillä on rikki sen edellisessä kodissa tapahtuneen onnettomuuden takia. Murtunut jalka saatiin hoidettua kuntoon vasta kun se tuli meille. Tai eihän se ikinä kuntoon tule, mutta paremmaksi ainakin.

En tajunnutkaan kuinka kipeä Tara on, ennen kuin Tammisalo tutki ja diagnosoi sen. Tara on juossut, riehunut ja touhunnut normaaliin hössöttävään tapaansa eikä ole näyttänyt kipuaan. Vain jatkuva pissan valuminen lenkkien jälkeen on paljastanut ongelman.

Tammisalon diagnoosi Taran pissaongelmasta on selkävaivoista johtuva kivun laukaisema paikallinen autonominen refleksi. Ensihoitona Tara sai kivunlievitystä jotta kipua tuottavat lihasjumit saadaan laukeamaan, seuraavilla hoitokerroilla keskitytään itse vaivaan. Koska se suurin vika on rakenteellinen, ei Taraa saada ikinä kuntoon. Mutta kivuttomaksi ainakin. Taraa ei voi pistää pakkolepoon tai rajoittaa sen liikkumista, se olisi sille rääkkäystä.

Käydään uimassa, hieronnassa, akupunktiossa ja säännöllisesti Tammisalon hyvässä hoidossa, syötetään  tarpeen vaatiessa Taralle kipulääkkeitä ja annetaan sen nauttia elämästä. Se lähtee täältä joku päivä saappaat jalassa, mutta aikaa en onneksi tiedä. Voi olla, että se vouhottaa taramaisesti vielä kymmenen vuotta, voi olla että vain muutaman vuoden.

Kaikesta huolimatta (ja osin myös sen takia) se on meille rakas oma reikäpäämme :) Hömelö hössöttäjä, jolla on ikuinen hellyydenpuute ja laaja skaala tapoja ilmaista tunteitaan (ja niitähän riittää....).

15.1.2012

Variksenistuja-Noppa (kuva)

Ei ihme, että Nopan pentu Rilla on hyvä metsästyskoira kun mammalla on noita lintukoiran taipumuksia ja isällä muuten hyvät vietit :)

Noppa tuijottaa puun latvassa istuvaa varista. Haukkuisi raivoisasti, mutta se on kiellettyä ja Noppa tietää sen. Joten se tyytyy vain puhisemaan kiukkuisesti. Oraville se kiroilee.

14.1.2012

No alkoihan ne vihdoinkin...

Nopan juoksut siis. Reilut kolme kuukautta se on niitä tehnytkin.

Ilmankos se on ollut pari päivää levoton sisällä, piipittanyt, läähättänyt (kipuja?) ja kulkenut metsässä kirsu kiinni pohkeissani. Luulin sen kiukuttelevan ruokaa lisää, mutta sen olo ei taida olla kovin hyvä.

Torstain mönkään menneistä tokotreeneistä en voi syyttää Nopan juoksujen tuloa, ainoastaan itseäni. En keskittynyt tarpeeksi (itse asiassa juuri lainkaan) ja ajatukseni sekä katseeni seikkailivat ihan muualla kuin siinä mitä piti tehdä. Onneksi emme ole menossa kisoihin lähiaikoina. Pilasin kummankin koiran treenit niin, että tehdään taas töitä jonkun aikaa ennen kuin virheeni on korjattu. Palkkasin väärin, annoin epäselviä tai vääriä käskyjä enkä ollut juonessa mukana.

Tara paineistui heti käytöksestäni, irtosi seuratessa pitkästä aikaa ja jännitti luoksetulossa (ei tullut edes suoraan eteeni, vaan jäi vinoon. Ei pystynyt kun mamma oli outo.). Kauko-ohjausliikkeetkin menivät pipuralleen, harvinaista Taralle. Nopalle teen niitä taas rappusilla. Jos se muistaisi ettei niissä liikkeissä lanteiden salsapyöritys kannata.

Tätä kirjoittaessani olohuoneesta kuuluu naukaisuja. Noppa kommentoi. "Milloin lähdetään lenkille? Missä viipyy välipala? Pihalla on harakoita, miksen pääse komentamaan? Mulla on tylsää, keksi tekemistä!"

Tara makaa tyytyväisenä pehmopossunsa kanssa jaloissani. Tara on kaikessa kaheliudessaan siinä mielessä helppo, että sisällä se ei ikinä kitise. Silloin kun liikutaan, niin liikutaan täysillä ja silloin kun ollaan paikoillaan niin todella ollaan.

Täällä_ei_ikinä_tapahdu_mitääään... Noppa tylsistyy.
 Tara makoilee tyytyväisen oloisena sohvalla
 Välillä selällään...
  ...ja välillä takajalan tassut miltei suussa

6.1.2012

Bordercollieiden viikko-ohjelma: johan on kumma jos on muka tylsää...

Jos viikkoon sisältyy normiohjelman lisäksi halliuintia, kavereiden kanssa lenkkeilyä ja leikkiä, tokotreenejä, hakutreenejä ja autoajeluita (omistajan menoja), niin Noppakin on kitisemättä sen puolesta. Edelleen se kiukkuaa lisää ruokaa ja eilen illalla siltä pääsi ihan itku kun Juha kuivatti maksaa herkkupaloiksi. Maistiaiset kun jäivät Nopan mielestä liian vähäiseksi.

Keskiviikkona kävimme juuri avatussa  Helsingin uudessa koirauimalassa. Noppa aloitti intokiljumisen kun se tajusi, mitä siellä tehdashallissa oli (se ei nähnyt altaita jotka sijaitsevat vastaanoton yläpuolella), Tara ei taaskaan tajunnut hölkäsen pöläystä mitä oli tapahtumassa. Kun huuhtelin koirien tassut ennen altaaseen menoa alkoi Tarallakin lamppu hehkua mitä tuleman piti. Onneksi sain pannat nopeasti pois kun koirat näkivät altaan, sillä muuten tehnyt itsekin uintikeikan. Sen verran oli nelivedot päällä kohti vettä.

Allas oli paljon pienempi kuin Hyvinkään koirakylpylässä, mutta näppärästi karvakasat saatiin väsytettyä siinäkin. Heitin vesilelun altaaseen, jolloin Tara loikkasi sen perään, kävi tökkäisemässä sitä - ja ui takaisin. Kun Tara nousi rampille, Noppa ui hakemaan lelun ja toi sen minulle. Tätä tehtiin tauotta puoli tuntia ja sitten olikin aika kalastaa koirat altaasta. Tara onnistui tosin tippuman todella pahan näköisesti altaan reunan ja rampin väliin, oli tuurista kiinni ettei käynyt pahasti. Vaarallinen kohta josta pitää sanoa hallinpitäjille.

Noppa nauroi miltei ääneen kun kuivasin sitä. Näki kauas kuinka se suunnilleen ääneen rallatteli miten kivaa sillä oli ollut.

Kotimatkalla pissatuksien jälkeen Tara nojasi korvat ja silmät vaakatasossa auton takaikkunaan ja Noppa nukkui sikeästi. Ilta oli harvinaisen hiljainen kotona!

Eilen oli tokotreenit Rajamäellä. Nopalle on tullut vauhtia liikkeisiin, positiivista! Ennen se meni kuin puoliunessa, nyt pitää suorissa luoksetuloissa olla miltei varovainen ettei se tule vauhdilla päin. Noutoliike on superihana, tosin taas harmaa metallikapula katosi harmaaseen pihaan ja liike meni pipariksi.

Taralla alkaa avoimen luokan liikkeet olla hallinnassa niin hyvin, että harkitsen sen ilmoittamista kesällä kisoihin. Tosin nouto on vielä alkutekijöissään, mutta onhan tässä kevät aikaa harjoitella... Tara ei ole ikinä tuonut mitään luokseni, joten työtä riittää. Nyt ollaan siinä vaiheessa että noutokapula on tosi kiva juttu, kiitos Sirke Viitasen antamien vinkkien.

Tänään käytiin leikittämässä Vilja-bortsuneitoa. Vilja on koira, joka juoksuttaa Tarankin väsyksiin! Miltei vuoden ikäisen innolla se jaksaisi leikkiä ja juosta vaikka kuinka kauan. Noppa oli mukana ja se otti puolivahingossa myös muutamia juoksuaskelia. Ei kuitenkaan leikkinyt Viljan kanssa, vanhemman bortsurouvan arvokkuus on säilytettävä :)

Tara, Vilja ja vauhdin huumaa
Vilja korvat hörössä kivellä
 Vilja pyytää Taraa leikkimään
 Leikkikaverukset, hetki paikoillaan

Puolitoista tuntia juoksua, painia ja yleistä touhotusta. Taas on hetki hiljaista kotona!

Huomenna mennään Nopan kanssa hapuilemaan hakuharjoituksiin, pitkästä aikaa. Mitä varmemmin Noppaa alkaa taas laulattamaan kun haen sen autosta harjoituspaikalle, niin innoissaan se on.

4.1.2012

Trampoliini-Tara

Mitä enemmän sataa lunta, sen riemukkaammaksi Taran liikkuminen käy. Aamulenkillä Noppa ja minä siristelimme silmiämme ja puskimme pyryä päin hitaasti tarpoen, mutta Tara loikki hangessa pystysuoraan eteenpäin kuin jousilla.

Välillä se sai juoksuhepulit ja houkutteli Noppaa leikkimään (Noppa tuijotti sitä närkästyneenä: puoli kuudelta aamulla siinä kelissä = huono idea sen mielestä). Pihalla Noppa etsii hangesta lumimöököjä ja Tara loikkii sen edessä ylös ja alas, ylös ja alas...

Tänään mennään uuteen koirauimalaan. Jospa sen jälkeen olisi virtaa kulunut niin, että Tarakin liikkuisi ravaten. Niin kuin normaalit koirat.

2.1.2012

Käytöstavat kadoksissa

Ikinä ei olla ulos päästy, koskaan ei ole hihnassa oltu eikä milloinkaan ketään koiraa nähty...

Selvästi siis aika lähteä Hakunilaan harjoittelemaan kadulla kävelemistä kun täällä ovat vastaantulijat (liian) vähissä.

Nyt kun satoi lunta, Noppa imppaisi jokaisen hangessa näkyvän tassunjäljen erikseen. Jos olisi siitä kiinni, olisimme puolentoista tunnin kuluessa edenneet kulman taakse. Jokseenkin rasittavaa.

1.1.2012

Vuodenvaihde Hämeessä

Olipas rauhallinen vuodenvaihde maaseudun rauhassa Hämeessä. Sääkin muuttui vihdoin talviseksi lumen ja pikkupakkasen kera ja jopa aurinkokin pilkahti.

Koirat viihtyivät, juoksivat ulkona (jopa Noppa hepuloi) ja painivat sisällä. Makaavat nyt reporankana kotona. Taralla meno näyttää jatkuvan yhä unissa, tassut käy ja korvat heiluvat.

Tara loikkaa

Todistettavasti Noppakin ottaa laukka-askelia, kaulaheltta heiluen :)

Tara poseeraa

Noppa näyttää kieltä Taralle

Noppa, pehmolammas ja Tara

Kaverin poskea on kiva purra...

Tara haistelee Nopan kainaloa

Tara pummii keittiössä

Hammaspaini jatkuu

...ja jatkuu...

Noppa irvistää Taralle
...ja sitten taas jatketaan...!

Kuluneen vuoden kertausta ja alkaneen vuoden suunnitelmia (puutarha)

Tämä lista on lyhyt. Pihalta löytyi taas uusia myyränkoloja, joten mitä tulee mieleen:

Viime kesästä:
- kuivuus
- myyräjahti ja myyrien aiheuttamien tuhojen sadattelu
- syksyn kukkasipuliostovimma ja niiden istutusoperaatio.

Tulevan kesän suunnitelmia:
- myyrät pois tontilta
- myyriltä henki pois
- ymmärtäisin jättää ne kukkasipulit ostamatta. Ainakin niin isossa määrin. Kallis tapa ruokkia myyriä.

Kuluneen vuoden kertausta ja alkaneen vuoden suunnitelmia (koirat)

Kun ei ole suuria suunnitelmia (lue: omistaja-ohjaajan kunnianhimon puute), niin ei korkealta tipahda jos kaikki ei mene kuten suunnitteli tai toivoi.

Vuosi sitten jouluna Tara toipui strerilisaatioleikkauksesta ja Noppa oli juuri synnyttänyt, joten mitään tulospuolen juttuja en pahemmin miettinyt vuodelle 2011. Tärkeintä oli, että Tara toipuisi hyvin (siitä huolimatta, että se söi haavasiteen ja repi tikit auki...) ja että Nopan pennuista kasvaisi terveitä reippaita koiria ja että Noppa toipuisi kahdeksan tomeran pennun synnytyksestä ja hoidosta. Ne toiveet toteutuivat hyvin. Taralla ei ole edes arpea (ihme kyllä) eikä leikkaus vaikuttanut siihen muuten kuin juoksujen poisjäämisellä. Yhtä seinähullu se on kuin ennen leikkaustakin.

Nopan pennuista kasvoi reippaita ja kauniita Borderiinan kasvatteja, joista ensimmäiset ovat jo näyttelyissä käyneet ja toivottavasti näemme niitä myös erilaisissa muissa treeneissä ja kenties kisoissakin.

Nopan kanssa ei edes harkittu näyttelyitä ennen kesää, se pudotti kaikki karvansa kevättalvella ja muistutti nälkiintynyttä katukoiraa. Siinä missä sen mittojen mukaan teetetty lämmin talvitakki oli ennen synnytystä aivan liian pieni, se pyöri Nopan ympärillä kevättalvella.

Kävimme tokotreeneissä entiseen malliin heti Nopan tultua takaisin kotiin. Taralla oli ollut Noppaa selvästi ikävä ja Nopan paluu kotiin helpotti Taran elämää, kaikki normalisoitui. Mitään draamaa (toisin kuin meille monesti ennustettiin) ei ollut, Noppa nuuhkaisi Taraa ja toisinpäin, sitten ne jatkoivat kuin Noppa ei olisi kahta kuukautta poissa ollutkaan.

Olin ilmoittanut Nopan toukokuussa tokokisoihin, jotka jäivät meiltä kuitenkin väliin naapurissa vierailleen vihaisen sekarotuisen hyökättyä Nopan kimppuun. Nopan sai useita puremahaavoja jotka vaativat antibioottikuurin. Noppa ei ollut välikohtauksesta moksiskaan, eikä myöskään haavoista. Onneksi sillä oli toukokuussa jo turkkia ja sillä on löysä kaulanahka: puremat eivät osuneet lihaksiin eivätkä kurkkuun.

Ilmoitin Nopan syyskuussa kahteen kisaan ja yllättäen myös kolmanteen järjestäjien nimisekaannuksen vuoksi. Tällä paikkakunnalla asuu toinen samanniminen nainen, jonka kisakirje tuli jostain syystä minun sähköpostiini ja  asiaa selvitellessä ilmoitin Nopan sinne kun selvisi, että kisoissa oli tilaa :)

Onneksi Taina Määttänen oli harjoitellut Nopan kanssa ja lupasi ohjata Noppaa kisoissa, koska olisin hermostuksissani pilannut Nopan suoritukset. Tainan ja Nopan kisaura lähti upeasti liikkeelle avoimessa luokassa hienoilla pisteillä 189 ja luokkavoitolla. Toisissa kisoissa seuraavana päivänä tuli myös ykköstulos. Viimeiseen kisaan seuraavana viikonloppuna tutulla kentällä vein Nopan itse. Yhdestä nollasuorituksesta (täysin varmassa liikkeessä!) huolimatta tuli se viimeinen ykköstulos ja luokkavoitto koulutustunnuksen TK2 kera. Kome kisaa yhdessä viikossa ja kolme ykköstulosta ja kaksi luokkavoittoa. Ei hullummin!

Vielä viime talvena Tara keskittyi kirkumaan ja rähisemään tokotreeneissä kentällä, mutta pikkuhiljaa se malttoi jopa tehdä jotain. Keväällä totesin sen ehkä pysyvän kehänauhojen sisäpuolella tokokisoissa, joten uskaltauduin korkkaamaan sen kanssa kisauran toukokuussa. Tuomareilta tuli huomautuksia jännittävästä ohjaajasta, joka ei luota koiraansa. Mutta Taran kanssa todella jännitin milloin se singahtaa kesken kisasuorituksen ulos kehästä kun pää ei kestä! Yhdessä kisassa se pysähtyi ennen kehänauhaa ylimääräiseen karjaisuuni. Hilkulla oli.

Silti kaikkien hämmästykseksi (eikä vähiten omani) se sai kolme ykköstulosta neljästä kisasta ja samalla koulutustunnuksen TK1.

Kesäkuussa jouduttiin puolivahingossa varakoirakkona bortsukerhon joukkueeseen tokon SM-kisoihin paahtavaan helteeseen, josta ajattelin meidän lentävän hylätyllä ulos. Juuri ennen kisapaikalle lähtöä naapurin kuriton jämtlanninpystykorvanarttu oli hyökännyt pihastaan Nopan päälle kun kävelimme kadulla. Onneksi jämtlantilainen ei ollut niin raivopäinen kuin se taistelukoirasekoitus. Tara hermostui kuitenkin tilanteesta, mutta onneksi ei näyttänyt paineistuneen siitä pahasti.

Pätsimäisessä kisatilanteessa Tara yllätti toimimalla ihmeen hyvin, liikkeet olivat eri järjestyksessä kuin normaalisti mikä sekoitti Taran putkiaivoja selvästi. Viimeinen liike meni nollille (enkä ihmettele, se kuumuus ja stressi), kakkostulos kuitenkin ja hienosti lähes sadan alokasluokan tokokoiran joukossa puolessavälissä.

Espoon kisoissa elokuussa tuli se viimeinen ykköstulos ja nyt harjoitellaan avoimen luokan liikkeitä...

Näyttelyissä käytiin kummankin kanssa kolme kertaa loppukesästä. Taran saaliina kolme EH:ta, se kantaa häntäänsä kehässä komealla kaarella selän päällä. Taran näyttelytuloksilla ei ole mitään väliä kun sitä ei käytetä ikinä jalostukseen (onneksi, tuolla luonteella) eikä sitä ole otettu meille näyttelyitä varten. Vaikka se on joillekuille (tutuille) koirille häijy, se rakastaa näyttelyitä, siis kehän ulkopuolella. Siellä on sen mielestä kivaa ja kehässäkin se sietää jo tuomarin kopeloimista. Eihän siihen vaadittu kuin toistakymmentä näyttelyä ja kymmeniä harjoituskertoja..

Noppa sai ne normaalit ERI:t ja viimeisessä näyttelyssä se oli myös paras narttu. Joka arvostelussa oli kehujen lisäksi maininta sen koosta :)

Tämän vuoden tavoitteita on saada noutoliike onnistumaan Taralla ja sitten kisaamaan avoimeen luokkaan, ehkä loppukesästä. Tai sitten ei. Mennään sitten kun homma sujuu ja koira saa siten itseluottamusta.

Nopan kanssa harjoitellaan voittajaluokan liikkeitä vielä pitkään, eli koko tämä vuosi. Ei mennä kisaamaan ennen kuin tunnistenouto, ruutu ja tietenkin ne kaikki muut liikkeet myös ovat kunnossa. Niihin auttaisi omistajan parempi keskittyminen ja lisätreenit, mutta mutta.. Eli minusta se on kiinni, ei koirasta.

Nopan kanssa harjoitellaan toivottavasti lisää hakua, se näytti nauttivan siitä ja oli Nopaksi harvinaisen töpinöissään harjoituksissa. Säännöllisesti kokoontuva treeniryhmä pitäisi löytää ja sellainen, joka ei hermostu kahden aloittavan tumpelon (minä ja Noppa) mukanaolosta. Tarasta ei ikinä hakukoiraa tule, se ei ymmärrä miksi pitäisi lähteä pois minun luotani ja etsiä vieras ihminen. Aivan käsittämätöntä sen luonteelle.

Siinä missä Noppa innostui hakuharjoituksista, Taralle paimennus oli "se" juttu. Kertakokeilu oli positiivinen yllätys, se ei luulostani huolimatta käynyt kiinni lampaisiin ja oli jopa kuulolla. Ja sillä oli selvä tietoisuus siitä, mikä on homman nimi. Toisin kuin Nopalla, jota ei likainen lammasaitaus innostanut lainkaan...

Taas minusta johtuvista syistä tuskin aloitetaan säännöllinen paimennusharjoittelu Taran kanssa, mutta käydään vielä kokeilemassa jos jonnekin päästään. Koirilla on potentiaalia, omistajalla harvemmin!

Näyttelyissä käydään ehkä. Erikoisnäyttelyyn ainakin, jos ei muuta niin turistina. Noppa ei ole vieläkään aloittanut juoksujaan joita se on valmistellut jo kolmatta kuukautta. Kun ne juoksut ja niihin liittyvä valeraskaus ovat ohi, leikkautan sen. Helpottaisi sitten ne hormonitoiminnasta aiheutuvat mielenmuutokset ja valeraskaudet. Jos ja kun se leikataan myöhään keväällä, jää meiltä alkukesän touhotukset kunnes se on täysin toipunut.

Jos Tarakin yllättäisi tulevana vuonna niin, ettei haavasiteita, desifiointiaineita, viittä vaille omistajan sydänkohtauksia ja pikakäyntejä eläinlääkärissä  poikkeuksellisesti tarvittaisi. Ne normaalit akupunktio-laserhoitoeläinlääkärikäynnit ja hierojakerrat riittäisivät minun puolestani.