kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

23.12.2011

Sukuvikana syntymäpäivien unohtaminen

Olen vanhempieni ainoa lapsi, mutta isälläni on silti suunnattomia vaikeuksia muistaa syntymäpäiväni. Se on todistettavasti periytyvää. Lukuisista muistiinpanoista ja kalenterimerkinnöistä huolimatta päässäni ei pysy rakkaan siippani, ystävieni tai vanhempieni syntymäpäivät. Jos päivämäärä onkin kirjattuna tai ehkä muistissa, en muista juuri sinä päivänä onnitella. Niin kuin eilen.

Olin suunnittellut syksyllä tekeväni syntymäpäiväkirjoituksen kuvien kera Nopan ja Ossin pennuille. Unohdin. Kuten myös Ossin omistajan Sannan syntymäpäivän, vaikka Facebookista sen katsoin ja illalla tapasimme tokotreeneissä. Noloa.

Vuosi ja yksi päivä sitten oli paljon lunta ja pakkasta. Istuin Haarajoen eläinlääkäriaseman pihassa autossa ja sormet kohmeessa näpyttelin Sirpan numeroa vatsa jännityksestä sykkyrällä. Sirpa sanoi että Nopan synnytys on käynnistymässä. Jännitti myös siksi, että Tara oli eläinlääkärin operoitavana juuri silloin. Kun tulimme sterilisaatioleikkauksen narkoosista pöppyräisen Taran kanssa kotiin, Sirpa soitti ensimmäisen pennun syntyneen.

Sen iltapäivän ja illan vietin puhelimessa, ystäville ja vanhemmilleni väliaikatietoja antaen ja jännityksellä Sirpan viestejä ja soittoja odottaen.

Myöhään illalla saimme Mika Laineen ottaman ensimmäisen kuvan pennuista

Mika Laineen ottama kuva Nopasta ja pennusta

Mamma-Noppa 11 päivää ennen synnytystä
 

Jätti-Noppa 4 päivää ennen synnytystä, juuri ennen kuin lähti Sirpan ja Mikan luo

 Usko tai älä, sama koira 3 kuukautta myöhemmin :) Karvat ja kilot ovat kadonneet. Pantakin roikkuu!

Todistettavasti karvat ja valitettavasti liikaa kilojakin tulivat takaisin... Tara leikittää Tuhti-Noppaa kesällä.

Onnittelut yksivuotiaille Borderiinan H-pennuille:
Hattivatille, Halinallille, Hopeanuolelle, Hulivilille, Hulabaloolle, Hippitytölle, Hulda Huolettomalle ja Hepsankeikalle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti