kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

11.11.2011

Palliton narttumme Noppa

Lisää Nopan hormonitoiminnan marmatusta: se mokoma Tuusulan Tupajumi on omaksunut kylämme koirakingin (siis ehdottomasti urospuolisen) roolin.

Noppa rähisee vastaantuleville koirille (!), nostaa jalkaa ja kiukuttelee illat kotona.

Kyllä, olemme menossa koirahierojalle jos syy olisikin lihasjumituksessa yms. joka sitä vaivaa niin että ärsytyskynnys nousee. Kyllä, olemme menossa selvittämään myös muita mahdollisia syitä sen käytökseen ja kyllä, haen sille jotain ainetta joka toivottavasti helpottaisi sen oloa.

Kadulla se käyttäytyy vastaantuleville koirille kuin ei olisi ikinä sivistyneestä ohitutuksesta kuullutkaan, täysin poikkeuksellista käytöstä. Mitään tappomeininkiä sillä ei todellakaan ole, mutta minä en_kestä_huonokäytöksisiä_koiria, etenkään jos sellainen on omani. Meillä on sangen mielenkiintoisia keskusteluita Nopan kanssa katulenkeillä. Liikunnan puutteesta ei ole kyse, eikä kyllä virikkeistäkään, sen verran niiden kanssa touhutaan.

Eilen koulutuksessa oli taas ilahduttavan monta bortsua (ja yksi aussikin) paikalla. Tara yllätti ja toimi liikkeissä, vaikka sen ihana leikkikaveri Vilja oli paikalla ja ne pääsivät peuhaamaankin jonkun verran. Toisin kuin minulle on aikoinaan hoettu, minä annan koiran tervehtiä (ja Taran&Viljan tapauksessa leikkiäkin) kentällä tuttujen koirien kanssa jos vastapuoli on samaa mieltä. Jonkunlainen yleistreenikenttäsääntöhän on, että sinne mennään töihin eikä koira saa pahemmin tervehtiä, saati sitten leikkiä muiden kanssa. Mutta tokon on oltava kivaa (kuka sitä muuten jaksaisi) ja kentälläkin voi olla kivaa.

Todistetusti  leikkiminen ei Taraa häirinnyt/haitannut/pilannut suoritusta/aiheuttanut sille käsitystä että treenikenttä on leikkikenttä. Hyvin se toimi ja teki mitä pyysin, vaikka tehtiin välillä kaikkea muuta.
Noutaminen on sille vieläkin aivan utopistista, mutta puolentoista vuoden harjoittelun jälkeen se suostuu sentään ottamaan kapulan suuhun tarjottaessa ja irrottaa sen (tosin liian innokkaasti). Vielä toiset puolitoista vuotta ja se ehkä lähtee kapulan perään eikä toiseen suuntaan. Ehkä viiden vuoden kuluttua voidaan mennä  avoimeen luokkaan sen kanssa.. Huoh.

Noppa oli osittain taas hormonitoiminnasta johtuvista syistä kuulovammainen. Muutama liike meni aivan pipariksi, osaa piti tehdä useamman kerran ja luoksetulossa se ei millään meinannut kuulla hehkeää karjaisuani, jonka kuuli kyllä koko kenttä ja varmaan lähistön asukkaatkin.. Vauhtia sillä oli, mutta väärissä kohdissa ja vääränlaista vauhtia. Tekemisen ja touhotuksen ero on iso.

Onneksi kummankin koiran kohdalla ei ole suorituspaineita kun seuraavista kisoista ei ole tietoakaan. Harkinnassa on Nopalle reilun vuoden kuluttua voittajaluokkaan. Taran kanssa avoimeen luokkaan sitten kesällä 2016?

2 kommenttia:

  1. Kerroppa millä hierojalla te käytte. Voisin harkita tuon meidän Rikin viemistä. On samoja oireita kun Nopalla. Onhan ehkä sillä iälläkin kohta 2 v. jästipää uros, jotain osuutta asiassa mutta välillä tassuja pyyhittäessä "huomauttelee" ikäänkuin jonnekkin sattuisi.

    VastaaPoista
  2. Terhi: laitan siippasi FB-sivujen kautta huomenna hierojan tiedot ja puhelinnumeron. Ei ole pitkä matka teiltäkään, suosittelen! Koirahierojia on nykyään ilahduttavan paljon, minä olen vaikuttunut ja vakuuttunut "meidän" hierojasta :)

    VastaaPoista