Sieniretkellä
Tiistaina töiden jälkeen lähdin koirien kanssa metsälenkille. Otin kameran mukaan ja muutaman kuvan ehdin ottaakin, ennen kuin huomasin missä kävelen. Suppilovahveroiden päällä.
Sieniä oli joka paikassa ja paljon, harmitti kun mukana oli vain yksi pussi!
Koirat ovat tottuneita jokasyksyiseen kykkimiseeni sienien perässä, muistivat mistä on kyse. Paimenkoirien erittäin hyvä etu on, että ne eivät (yleensä) lähde kauas laumasta. Kaksi bordercollieta ja yksi kelpie paimensivat minua ja toisiaan, ei tarvinnut huudella niiden perään.
Välillä ne pistivät leikiksi ja hepuleiksi, Misty-kelpie jahtasi Taraa tai Noppaa, välillä Noppa jahtasi Taraa tai toisinpäin. Jytinä ja puuskutus kuuluivat koko sen ajan, jonka vietin sienisaalista kasvattaen. Tara tuli välillä tutkimaan, olisiko sen sisäiselle puutarhurille työtä, mutta lähti sitten jatkamaan Mistyn tai Nopan kanssa leikkimistä.
Parin tunnin kuluttua kotiin palasi tyytyväinen omistaja, kaksi märkää ja väsynyttä bordercollieta ja kelpie, joka olisi lähtenyt vielä uudestaan metsään..!
Kotona söimme ja kuivattelimme - ja lähdimme taas lenkille. Ei tarvitse miettiä miten illat viettäisin, rakkaat karvahirviöt pitävät siitä huolen...
Sieniä oli joka paikassa ja paljon, harmitti kun mukana oli vain yksi pussi!
Koirat ovat tottuneita jokasyksyiseen kykkimiseeni sienien perässä, muistivat mistä on kyse. Paimenkoirien erittäin hyvä etu on, että ne eivät (yleensä) lähde kauas laumasta. Kaksi bordercollieta ja yksi kelpie paimensivat minua ja toisiaan, ei tarvinnut huudella niiden perään.
Välillä ne pistivät leikiksi ja hepuleiksi, Misty-kelpie jahtasi Taraa tai Noppaa, välillä Noppa jahtasi Taraa tai toisinpäin. Jytinä ja puuskutus kuuluivat koko sen ajan, jonka vietin sienisaalista kasvattaen. Tara tuli välillä tutkimaan, olisiko sen sisäiselle puutarhurille työtä, mutta lähti sitten jatkamaan Mistyn tai Nopan kanssa leikkimistä.
Parin tunnin kuluttua kotiin palasi tyytyväinen omistaja, kaksi märkää ja väsynyttä bordercollieta ja kelpie, joka olisi lähtenyt vielä uudestaan metsään..!
Kotona söimme ja kuivattelimme - ja lähdimme taas lenkille. Ei tarvitse miettiä miten illat viettäisin, rakkaat karvahirviöt pitävät siitä huolen...
Noppa ja Tara, pysähtynyt hetki kesken leikin
Jos oikein tarkkaan katsoo, puiden runkojen välissä singahtelee borderlollie.. Tara, kukas muukaan!
Kelpie loikkaa!
Misty tarkkailee Taraa
Tara juoksee luokseni, Noppaa ja Mistyä ei voisi vähemmän kiinnostaa
Tara
Tara ja Noppa. Nopalla on niin hervoton karvanlähtö, ettei siitä kannata ottaa kuvia pitkiin aikoihin kuin hyvin kaukaa ja mieluummin epäskarpisti...
Voi miten ihanat metsäkaverit! Voi ei, noilla varmaan riittää kuntoa ja virtaa vaikka muille jakaa. Kissan kanssa ei tarvitse kuin seisoskella paikallaan ja välillä rynnätä jonkun ruusupuskan läpi (jos kissaa ulkoiluttaa hihnassa). Se on sellaista pikaspurttailua, mutta pääasiassa seisoskelua. Koira olisi hyvä kunnonkohottaja!
VastaaPoistaHauska mielikuva kissan perässä puskan läpi singahtamassa :D
VastaaPoistaJos koiria ei olisi, en nenääni ulos työntäisi loka-huhtikuun välisenä aikana. Onneksi ne pakottavat lenkille pari tuntia päivässä, säästä riippumatta. Muuten olisin rapakunnossa, ylipainoinen ja vielä kärttyisämpi kuin nyt...