Nopan hormonitoiminta vaikuttaa myös kuuloon

ja kuullun ymmärtämiseen. Sunnuntaina kokeiltiin paimentamista, maanantaina olimme Veikkolassa hallissa jossa Taina vei Noppaa agilityradalla ja tiistaina Noppa jo kitisi tekemisen puutteesta. Kotitokoilut eivät kuulemma riittäneet.

Keskiviikon lähes 5 (!) tunnin ukkosmyrsky esti kunnon lenkkeilyt ja taas oli kitinää ja kotitokoilua.

Eilen mentiin sitten kentälle tokoilemaan, huonolla saldolla.

Noppaa kiinnosti enemmän merkkailla alueen pusikoissa kuin tehdä liikkeitä kunnolla. Maahanmeno ei sujunut millään, myös moni muu liike tuotti selviä kuullun- ja ymmärtämisongelmia. Juoksut siis tulossa, luultavasti kuukauden kuluttua. Mutta hötkyily alkaa taas jo nyt.

Taralla on muistiongelma. Se on muka ihan unohtanut, kuinka seurataan.

Ei siis kovin motivoivat treenit eilen.

Ohessa vielä lukijoiden pyynnöstä muutama Taran paimennuskuva sunnuntailta. Hienot kuvat on ottanut Sanna Hyytiäinen.

Rapa-Tara

Välillä kävi näinkin...


Kommentit

  1. Hieno uusi bannerikuva! Mä vaan ihan pelästyin sitä ensin: mitääää, montako eläintä siellä on ja mitä eläimiä?! :D

    Kivoja nuo muutkin paimennuskuvat. Olisi joskus hauska päästä katsomaan karvaista lammaspaimenta työssään. (Tavallan pääsenkin, onhan meillä peuroja jahtaava kissa.;))

    VastaaPoista
  2. Monelle bordercollien omistajlle on kuulemma käynyt niin, että ensin tulee koira, sitten muutama lammas ja sitten monta lammasta ja samalla useampi koirakin :)

    Meillä ei (onneksi) ole (vielä) tilaa lampaille :)

    Jos joskus tulee tilaisuus päästä katsomaan paimenkoiria työssään, suosittelen. "On se sit hienon näköistä", niin kuin eräs katsoja totesi nähtyään miten bortsu haki lampaat kaukaa laitumelta aitaukseen pelkkien vihellysten ohjeistamana.

    VastaaPoista
  3. Ehkä Taralla onkin valikoiva muisti - se muistaa edellisen kenttätokoilun ja hammashaverin. Atte muistaa erityisen tarkasti mukavassa tilanteessa yllättäen sattuneet tunaroinnit, niistä sille jää oikein traumat. Esim. agilitykentällä kerran palkatessani vahingossa kalautin sitä nyrkillä päähän - ei innostu vieläkään leikkimään samalla lelulla samassa kohdassa hallia.

    VastaaPoista
  4. http://tassutellenkoiranelamaa.blogspot.com/p/linkitetyt-luemme.html linkitin bloginne :3

    VastaaPoista
  5. Kiitos Wea! Lisäsin omasi suosikkeihini!

    VastaaPoista
  6. Jos joskus ryhdytte lammasfarmareiksi, ottakaa kainuunharmaita. Se on mun suosikkilammas ja haluaisin suojella niitä. :) Yritin joskus adoptoida lampaan, mutta koska en tiennyt ketään lampaankasvattajaa, en onnistunut.

    Jos haluatte mieluummin pari lehmän kokoista, kaiken mussuttavaa peuraa, niin niitä ois tuossa pihalla, saa hakea. ;)

    VastaaPoista
  7. Atte ja Tara ovat tuossa asiassa kyllä hyvin samanlaisia. Tarahan on todella pehmeä ja muistaa etenkin ikävät asiat valitettavan hyvin. Paljon mahdollista siis että sillä on taas takaumia. Täytyy olla todella varovainen mitä tekee tai miten tekee, muuten menee pipariksi.

    Luonnetestiin en vie Taraa ikinä, se ei toipuisi siitä koskaan.

    VastaaPoista
  8. Jenni :D

    Ei meistä koskaan tule lammastilallisia, ei toivoakaan että niitä vietäisiin teuraaksi ja lauma vaan kasvaisi... :)

    Erikoisen rohkeita nuo teidän puolikesyt pihapeurat! Muilla on joulun aikaan valaistut peurafiguurit pihalla, teidän ihan elävät versiot!

    VastaaPoista
  9. Voi miten ihana rapatassu (kuvissa, kun ei ole kotona :-D)
    Olen joskus Englannissa nähnyt bortsuja livenä näytösluonteisissa paimennustehtävissä - ja ai niin, myös sillä farmilla jossa olin 16-vuotiaana kielikurssilla. Olin varastanut pari puomia lehmihaan aitauksesta ponini estepuomeiksi, sillä halusin hypätä. Ajattelin, ettei ne lehmät ja vasikat tule kuitenkaan pensasaidan läpi vaikka pari puomia puuttuu. No, ne tuli. Ja ne piti saada takaisin omalle puolelleen, mikä onnistui supernopeasti yhteistyöhaluisen ponin ja bordien avulla! En siis jäänyt edes kiinni touhuistani.
    Ihana tuo uusi otsikkokuva. Ystäväni menee viikonlopuksi lammasseminaariin Ahvenanmaalle viikonlopuksi ja hän tuo lapinporokoiransa luokseni hoitoon, vaikka niitä varmasti kiinnostaisi lammasasiat. Ovat ihan hyviä paimentajia, niinä kertoina kun ovat päässeet näyttämään kyntensä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei-toivottuja perennoja

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa