kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

21.10.2011

Nopan hormonitoiminta vaikuttaa myös kuuloon

ja kuullun ymmärtämiseen. Sunnuntaina kokeiltiin paimentamista, maanantaina olimme Veikkolassa hallissa jossa Taina vei Noppaa agilityradalla ja tiistaina Noppa jo kitisi tekemisen puutteesta. Kotitokoilut eivät kuulemma riittäneet.

Keskiviikon lähes 5 (!) tunnin ukkosmyrsky esti kunnon lenkkeilyt ja taas oli kitinää ja kotitokoilua.

Eilen mentiin sitten kentälle tokoilemaan, huonolla saldolla.

Noppaa kiinnosti enemmän merkkailla alueen pusikoissa kuin tehdä liikkeitä kunnolla. Maahanmeno ei sujunut millään, myös moni muu liike tuotti selviä kuullun- ja ymmärtämisongelmia. Juoksut siis tulossa, luultavasti kuukauden kuluttua. Mutta hötkyily alkaa taas jo nyt.

Taralla on muistiongelma. Se on muka ihan unohtanut, kuinka seurataan.

Ei siis kovin motivoivat treenit eilen.

Ohessa vielä lukijoiden pyynnöstä muutama Taran paimennuskuva sunnuntailta. Hienot kuvat on ottanut Sanna Hyytiäinen.

Rapa-Tara

Välillä kävi näinkin...


16.10.2011

Syystöitä

En raaskinut leikata vielä pitkän perennapenkin kukkia alas, etenkin kun yllättävän moni perenna kukkii vielä. Tai lämpimän syksyn sekoittamana tekee lisää nuppuja, kuten vauhkoontuneet ritarinkannukset. Pari hallayötä ja repivät tuuletkaan eivät ole niitä vielä lannistaneet!

Dahliat sen sijaan saivat tarpeekseen jo ensimmäisen kylmän yön jälkeen, se toinen yö vei sitten loputkin kukat ja nuupautti lehdet. Ei ihme että kolmiopenkin dahliat olivat miehen korkuisia ja toista metriä leveitä, niiden juurimukulat eivät meinanneet mahtua leveään ämpäriin! Keväällä laitoin ne esikasvatukseen hieman keskisormea isommasta mukulasta...

Nyt mukulamöykyt ovat kuivumassa. Kunhan multa ja ylimääräinen kosteus irtoavat, vien ne naapurin kellariin sanomalehtiin ja sahanpuruihin käärittynä talvehtimaan.

Keräsin vielä muutamia kukkia lasimaljakoihin terassille meitä ilahduttamaan.

Syysastereistakin suurin osa on jo hiipunut, onneksi osa kukkii vielä. En muistanutkaan miten monta erilaista niitä löytyy pihalta. Osa on takuulla pitänyt välivuotta ja kukkii pitkän tauon jälkeen. Viime vuonna en ostanut yhtään, sitä edellisenä useamman erilaisen.

Dahlioiden jäljiltä perennapenkissä oli isoja kuoppia. Mikä sen parempi tilaisuus istuttaa siihen kevään iloksi jotain kukkivaa. Myyrän kiusaksi tyrkkäsin montut täyteen erilaisia kerrottuja narsisseja, kaupan päälle hutkaisin vielä jotain (kuulemma) pahalta maistuvia pikkusipuleita. Kauppilasta tilattuja kerrottuja tulppaaneja istutin onnenapiloiden tilalle terassin eteen, siellä ei myyrää ole viihtynyt. Onnenapilatkin keräsin kerrankin talteen (mukulat siis) ensi kevättä varten.

Maanantaina kävin Sailan kehumassa Järvenpään pihapalvelussa. Mikä paikka ja miten se on minulta mennytkin "ihan ohi"! Kiitos Saila vinkistä, olen levittänyt tietoa eteenpäin ja keväällä täytyy tehdä sinne täsmäisku. Tai useampi!

Harmitti, kun maanantaina ehdin sinne vasta sulkemisaikaan. Vettä satoi kaatamalla vaakasuoraan ja ensimmäiset hallat olivat vieneet värit kasveista, osasta lehdetkin. Tosin siinä hämärässä sateessa veden valuessa silmälaseistakin sisäpuolelle ei juuri nähnyt muutenkaan. Ostin vain yhden Minute Man -nimisen kuunliljan, seuraavaksi harkinnassa on Night Before Christmas :)

Noppa, Tara, lampaat ja muta

Tänään oli kauan odotettu paimennuspäivä. Aamulla pakkasin koirat ja vaihtovaatteita mukaan ja suuntasimme Dreamoor-kennelin pentueen mukana paimennuspäivään Somerolle Woollandia-paimennuskouluun. Kiitos kaimalle kun pääsimme mukaan!

Aluksi meille kerrottiin paimentamisesta, paimennuskoirista ja mitä lampaiden kanssa ensikertalaisten koirien kanssa on odotettavissa. Kovin suuria odotuksia ei omista koirista ollut: Noppa ei paimennustaipumuksia ole reilussa neljässä vuodessa osoittanut ja Taralla pelkäsin leikkaavan päässä kiinni ja sen nappaavan jostain lampaasta. Se ei missään nimessä ole sallittua, lampaat eivät saa kärsiä koirien takia.

Dreamoor-kennelin satumaiset sankarit -pentue (5 kk ja rapiat) touhottivat lampaiden kanssa ensin, sananmukaisesti rapa roiskuen. Sateinen syksy ja savivellinen pelto on yhdistelmä, joka näkyi, tuntui ja haisi! Mutta pennuilla oli kivaa, jokaisella oli erilainen suhtautuminen vaikka sisaruksia olivatkin.

Noppa-hienohelma nosteli varovaisesti tassujaan mutaisessa aitauksessa ja irtosi minusta huonosti. Se on tottunut siihen, ettei saa lähteä minkään perään omin luvin ja neljän vuoden asian takominen näkyi nyt. Lisäksi se oli hyvin (liian) kohtelias lampaille. Jos se olisi osannut puhua, se olisi luultavasti pyytänyt lampaita ystävällisesti siirtymään hieman eteenpäin liikkumisen helpottumiseksi. Se siitä siis.

Autossa Noppa tärisi ja vapisi, säikähdin sen saaneen kylmää jasen lihasten kramppaavan. Laitoin sille takin, ei auttanut. Lämmitin auton, ei auttanut. Huuhtelin mudat pois, tärinä loppui heti. Noppaa ällötti muta ja märkä olo, se olisi tarvinnut kurapuvun ja saappaat... ei siitä työkoiraksi maatilalle ole!

Koska Noppa ei vaikuttanut innokkaalta uusintayritykseen, otin Taran varovaisesti mukaan. Pelkäsin koko ajan, että sillä keittää yli ja se käy hallitsemattomaksi.

Yllätys oli suuri, kun sillä näytti olevan taju siitä, mikä on homman nimi (vaikka ei osaamista, ymmärrettävää), se oli kuulolla ja hallittavissa! Se paimentaa kaikkea liiankin kanssa, mutta luulin sen tyssäävän "oikeaan" paimennuskohteeseen. Mutta Tara toimi! Tosin minulta meni sitten pasmat sekaisin ja sähläsin enemmän kun autoin koiraa.

Tara oli kerännyt eniten tiukkaa mutaa mukaansa enkä saanut huuhdeltua sitä irti kuin osittain. Pesin Taran vielä shampoolla kotona ja silti siitä tippuu hiekkaa yhä! Ymmärrän erittäin hyvin jos työkoiriksi halutaan lyhytturkkisia koiria! Taran turkilla se jäisi jumiin mudan painosta ensimmäisen sadan metrin jälkeen "oikeana" työkoirana.

Misty palasi intopinkeänä meille taas hoitoon kotikäynnin jälkeen ja on nyt ihmeissään kun kaverit vain lepäävät...

Taran meno oli niin vauhdikasta, että kuvatkin onnistuivat vain osittain. Noppa teki kaiken niin hitaasti, että siitä sai parempia kuvia, vaikka suoritus oli vähemmän oikeaoppinen.

Tällaiselle ensikertalaiselle tumpelolle ensikertalaisten koirien kanssa kokemus oli mielenkiintoinen, innostava ja mieleenjäävä. Jos tilaisuus tulee, niin kokeillaan toistekin!

Noppa hiippailee lähemmäs lampaita
 "Mitä näille pitäisi tehdä?"
 "Jos mä yrittäisin tuijottaa... niiden peräpäätä?"
 "Kerro, mitä me sitten tehdään?"
 Tämä näyttää jo miltei oikealta! Paitsi ei se sitä ollut :)
 Topakkana lampaiden perässä
 Ja lopuksi Tara rapa roiskuen täydessä vauhdissa lampaiden perässä. Harmi, ettei siitä saanut kuin epämääräisiä mutakuvia, pimeä sää ja vilkkaasti liikkuva koira ei ole suotuisa kuvausyhdistelmä.

10.10.2011

Turha(uttava)a tokoilua

Eilisiltainen tokotreeni meni aika lailla pipariksi. En antanut koirille ruokaa ennen kentälle menoa ja Noppa ei sitten kyennyt keskittymään mihinkään kun oli niin nälkä.. Se hössötti, touhotti ja pelleili, kunnes pinnani oli todella kireällä. Metallikapulasta neuvoteltiin tiukasti, Noppa heitteli vain kapulaa pitkin kenttää.

Tara kiihtyi taas liikaa lelupalkkauksesta, nappasi taas lelun sijasta kädestäni kiinni. Sitä ei voi lainkaan palkita lelulla, olisi pitänyt jo oppia minunkin.

Tara on yllättävän varovainen sisällä lelun kanssa leikkiessä, mutta kentällä se on niin kiihtynyt, että iskee kiinni mihin vain lelun läheisyyteen. Lähes puoli metriä pitkän narulelun sijasta kalautti taas käteeni. Minulta loppui huumori siihen ja Tara meni aivan solmuun kun huusin kivusta. Kumpikaan meistä ei kyennyt jatkamaan harjoituksia. Noin ei pitäisi koskaan treenejä lopettaa, vaan aina siihen kivaan juttuun. Mutta kun kädessä kihelmöi ja koira on ihan rullalla, ei mikään kiva lopetus tullut mieleen..
 
Sunnuntaina päivällä olimme Hämeessä. Mistyä ei kuvissa näy, sillä se oli pesun jälkeen kuivattelemassa sisällä. Misty kävi kakkakieriskelemässä jo lauantaina ja pääsi tuplapesulle kun haju ei kerralla lähtenyt. Sunnuntaina se otti uusinnan. Saman tien kun se pääsi autosta, se singahti pellolle levitettyyn lantaan kieriskelemään. Piti pestä se tuplasti tervashampoolla ennen kuin haju hälveni..

Mistyn ollessa sisätiloissa Noppa ja Tara pistivät painiksi. Näyttää pahalta, mutta ei tunnu. Ainakaan koirien mielestä, sillä mitään muuta ääntä ei kuulunut kuin tassujen täpinää ja pientä ähellystä.

Noppa kiskoo Taraa kaulanahasta
Tara hyökkää!
Taran hymy ja Nopan ilme, Taran poski suussa :)
Tuon kuvan voisi suurentaa, laminoida ja laittaa porttiin. Luulen, että loputkin kaupustelijat pysyisivät poissa...
Maailman älykkäimmän koirarodun edustaja Tara ja vähemmän älykäs ilme...

8.10.2011

Syystöitä pihassa

Hieman haikea olo kun Nopan pentujen tapaamisen jälkeen tein pihassa syystöitä. Haravoin, leikkasin pionin, särkyneen sydämen ja tatarit alas ja istutin kukkasipuleita. Juurihan oli kevät ja odotin innolla narsissien kukintaa ja ihastelin ensimmäisiä perennojen alkuja!

Joutsenien ja hanhien muuttokaakatukset kuuluivat taivaalta ja muutama joutsen lensi aivan matalalla yli.

Dahliota en raaskinut nostaa vielä ylös, ne kukkivat vielä täysin. Täytyy istuttaa niiden tilalle sitten kukkasipuleita, silläkin uhalla että ruokin niillä myyriä ensi talven.

Olin optimisti ja istutin tänään jo aiemmin  istuttamieni lisäksi 100  krookusta, 30 narsissia ja 40 tulppaania. Huomenna on menossa Hämeeseen samanlainen satsi Juhan vanhempien kukkapenkkiin.

Pennut ovat jo isoja!

Tänään oli Borderiinan kennelissä Nopan ja Ossin pentujen tapaaminen. 6 pentua kahdeksasta oli paikalla, myös Ossi ja Noppa. Urospennut olivat valtavia! Ainakin tuntui siltä kun on viimeksi nähnyt niitä pentupentuina ja nyt niiden säkäkorkeus on jo aikuisen uroksen :)

Ihan keskenhän ne teinit vielä ovat, varsinkin urokset kehittyvät hitaammin. Narttupentuja edusti vain Myy, joka on ihanan sirpakka ja narttumainen.

Kuten joku pennunomistajista totesikin, vielä viime talvena Noppa tuntui valtavan kokoiselta, nyt se sopeutui kokonsa puolesta jengiin oikein hyvin :)

Vaikka metsälenkillä touhotti 6 urosta (Aldo, Pantse, Hessu, Noksu, Osku ja Ossi), ei mitään rähinää kuulunut. Aldolla oli kova tarve kommentoida ääneen kaikkea ja joku kiljui kiukusta jäätyään muista jälkeen metsähepuleissa. Siinä oli ainoat kovemmat äänet lenkin aikana. Rapa roiskui, aurinko paistoi ja koirat juoksivat! Noppa pysytteli liki minua, sen mielestä hän on jo pennut vieroittanut eikä nähnyt mitään syytä olla niiden kanssa enää.

Pahoittelen, jos olen kuvissa sekoittanut urokset. En vain tunnista niitä enää!

Ossi ja Noppa
 Hessu
 Noksu
 Myy ja takana Pantse (?)
 Aldo
 Osku (mä en viihdy tässä märällä kalliolla, päästää mut pooooois....)
 Pantse
 Noppa ja Myy
 Koko jengi, Ossi vasemmalla ja Noppa sen vieressä yksin (kun omistaja kuvasi :)

7.10.2011

Toktok.. tokoilua

Keskiviikon tokoharjoitukset sujuivat koleassa, mutta sateettomassa säässä. Eilen sitten harjoiteltiin tuulessa ja sateessa, käskytkin hävisivät kentällä liikenteen jylyn ja tuulen tuiverruksen alle.

Taina sai Nopan toimimaan keskiviikon treeneissä, tosin kotitehtäviä voittajaluokan liikkeitä varten tuli minullekin. Saa nähdä minä vuonna Noppa menee voittajaluokkaan, vaatimustaso on niin paljon tiukempi kuin alokasluokasta avoimeen siirryttäessä.

Eilen Nopalla meni treenit hössötykseksi. En ollut antanut sille ruokaa kun tuli kiire kentälle ja sen kyllä huomasi: Noppa ei keskittynyt, touhotti ja pummi nameja. Vauhtia oli kerrankin, mutta liikkeet tehtiin vain sinne päin.

Taralla on huuhailuaika. Jos sitä ei olisi leikattu niin vannoisin sille tulevan juoksut hetkenä minä hyvänsä. Se on pihalla kuin varpusparvi talviaamuna ja jännittynyt, näyttää siltä kuin vieteri katkeaisi hetkenä minä hyvänsä. Meidän tokoilut ovat siis hyvin lyhyitä ja keskityn siihen, ettei se singahda autoon joka käskyn jälkeen. Omanlaisensa haasteet sen kanssa..

Syyspäivän piristykseksi kuva Nopasta mökillä kesällä 2007. Neiti Mutatassu 14 viikkoa ja sen kesän projekti. Noppa rakasti noita mutalätäköitä! Se touhusi pitkiä aikoja kuoppia kaivellen, veden virtausta seuraten ja omatekemiään ojiaan ihastellen.

6.10.2011

Sieniretkellä

Tiistaina töiden jälkeen lähdin koirien kanssa metsälenkille. Otin kameran mukaan ja muutaman kuvan ehdin ottaakin, ennen kuin huomasin missä kävelen. Suppilovahveroiden päällä.

Sieniä oli joka paikassa ja paljon, harmitti kun mukana oli vain yksi pussi!

Koirat ovat tottuneita jokasyksyiseen kykkimiseeni sienien perässä, muistivat mistä on kyse. Paimenkoirien erittäin hyvä etu on, että ne eivät (yleensä) lähde kauas laumasta. Kaksi bordercollieta ja yksi kelpie paimensivat minua ja toisiaan, ei tarvinnut huudella niiden perään.

Välillä ne pistivät leikiksi ja hepuleiksi, Misty-kelpie jahtasi Taraa tai Noppaa, välillä Noppa jahtasi Taraa tai toisinpäin. Jytinä ja puuskutus kuuluivat koko sen ajan, jonka vietin sienisaalista kasvattaen. Tara tuli välillä tutkimaan, olisiko sen sisäiselle puutarhurille työtä, mutta lähti sitten jatkamaan Mistyn tai Nopan kanssa leikkimistä.

Parin tunnin kuluttua kotiin palasi tyytyväinen omistaja, kaksi märkää ja väsynyttä bordercollieta ja kelpie, joka olisi lähtenyt vielä uudestaan metsään..!

Kotona söimme ja kuivattelimme - ja lähdimme taas lenkille. Ei tarvitse miettiä miten illat viettäisin, rakkaat karvahirviöt pitävät siitä huolen...

Noppa ja Tara, pysähtynyt hetki kesken leikin

 Jos oikein tarkkaan katsoo, puiden runkojen välissä singahtelee borderlollie.. Tara, kukas muukaan!

 Kelpie loikkaa!

 Misty tarkkailee Taraa

Tara juoksee luokseni, Noppaa ja Mistyä ei voisi vähemmän kiinnostaa

Tara
Tara ja Noppa. Nopalla on niin hervoton karvanlähtö, ettei siitä kannata ottaa kuvia pitkiin aikoihin kuin hyvin kaukaa ja mieluummin epäskarpisti...

Lokakuu ja yhä vain kukkii

Ulkona raivoava syysmyräkkä repii dahlioista kukkia irti ja uhkaa kaataa viimeisetkin pystyssä sinnittelevät. Ruukuissa olevat ovat jo kaatuneet pitkin terassia, mutta kukkivat silti. Sitkeitä tapauksia.
Terassin pöydällä oleva kukkavaasi on tungokseen asti täynnä katkenneita kukkia joita olen pelastanut viime hetkellä  kukintaa jatkamaan. Joka kerta sisään tai ulos mennessä silmät osuvat siihen ensimmäisenä.

Ihanaa kun lokakuussakin on vielä kukkia ilahduttamassa!
Valkoinen ritarinkannus jatkoi kukintaa syysastereiden ja leimun joukossa sunnuntaina.
 Syysvuokko (jonka latinankielinen nimi on hävinnyt tietoisuudestani)

 Dahlioita, vielä pystyssä sunnuntaina

 Sininen ritarinkannus kukkii yhä vaan...