Näin tähtiä tokokentällä

Muuten oikein hyvät treenit kummankin koiran kanssa, mutta taisi tulla tehtyä Tee-se-itse-nenänlyhennys. Noin sentti sisäänpäin. Sattuu vieläkin.

Ohjasin Noppaa alas ja koira ponkaisi saman tien ylös. Nopalla ON kova kallo, on tullut huomattua se ennenkin. Sananmukaisesti tähdet vilkkuivat silmissäni pitkän aikaa ja kipu sinkoili otsalohkosta kitalakeen ja poskihampaisiin. En tiedä murtuiko jotain., mutta nenäni taitaa olla Taran vastaavanlaisen teon jäljiltä jo niin löysä, että vain rusahti taas kunnolla.

Mutta koirat toimivat hyvin, ottaen huomioon ettemme saaneet antaa suullisia käskyjä. Vain kiittäminen oli ääneen sallittu. Noppa seurasi erinomaisesti kun kunnon juoksurytmi löytyi. Se teki myös kauko-ohjausliikkeet kerrankin kunnolla eikä esittänyt humalaista latinotanssijaa. Sen verran rennosti sen lantio yleensä pyörii kauko-ohjauksessa, eikä vahingossakaan ole paikoillaan. Paitsi nyt.

Tara on viikonlopun Hämeen reissun ja mökkeilyn jäljiltä lopen uupunut eikä juuri jaksanut keskittyä, mutta siihen nähden olen ihan tyytyväinen että se edes yritti.

Kommentit

  1. Voihan nenä :)

    Mutta mitä siis, ette antaneet yhtään suullista käskyä koiralle, mistä se sitten tiesi mitä liikettä pitää tehdä?
    Luin moneen kertan enkä vaan tajua, että miten te oikein teitte..?

    VastaaPoista
  2. Tehtiin tempputehtäviä (helppo, vrt. agilityohjaus, jossa Noppa toimii paremmin käsimerkeillä kuin äänellä) ja sitten tokotehtäviä. Hyvin ne ymmärsivät pelkästään kropankielestäni mitä pitää tehdä. Tara paineistui selvästi, ihan yksi yhteen kisatilanteessa jossa seuraamisessa en puhu mitään. Nopan kauko-ohjaukset toimivat paremmin käsimerkein kuin ääni-käsimerkkiyhdistelmällä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Ei-toivottuja perennoja

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa