Mustavalkoista menoa

Tuolle maailman älykkäimmäksi sanotun koirarodun edustajalle on joka kerta yhtä suuri yllätys, että lenkin jälkeen mennään sisälle. Se unohtui taas pihalle kun tulimme lenkiltä. Noppa livahti sisään, minä riisuin ulkovaatteita ovi auki ja oletin, että kummatkin koirat ovat sisällä. Jonkin ajan kuluttua mietin, missä Tara on. Onneksi ei ole kylmä. Siellähän se istui terassilla sangen hämmästyneenä siitä, että hänet on "jätetty" ulos. Se oli taas kaahannut pihan toiselle puolelle ja jäänyt sinne istua tönöttämään lenkin jälkeen.

Päivä meni pihatöissä Hämeessä. Minä kitkin ja istutin Hullun Puutarhurin (Taran) avustamana, Noppa vahti tonttia ja katseli lintuja. Yli lentäviä joutsenia se katseli pitkään ja hartaasti. Illalla koirat kävivät hierottavana, onneksi. Tiesin, että Noppa on normaalia kankeampi, mutta en ollut tajunnut kuin jumissa se olikaan. Ihme, että kärsi tehdä niinkin hyvää työtä kisoissa eilen! Noppa on yleensä rento tapaus,  mutta nyt sen koko takapää oli kipeä. Luulisi että se olisi oireillut sitä enemmänkin kun oli niin jäykkä. Noppa voi olla liukastunut pihalla märällä nurmikolla tai koheltanut metsässä. Se on nyt pirteimmillään kun ei ole juoksuissa tai valeraskaana ja liikkuu normaalia enemmän ja vauhdikkaammin. Tara rrrakastaa hieroja-Kirsiä. Jännä nähdä miten se hymyilee koko naamallaan kun sitä hierotaan, suorastaan hyräilee. Alkuaikoina se oli niin paniikissa siellä, että kiipeili sananmukaisesti seinillä ja hiki tursusi sen tassuista kun Kirsi yritti hieroa sitä. Nyt se heittäytyy

Kävin tänään Nopan kanssa tokokisoissa "omalla kentällä" eli Tuusulan Kennelkerhon kentällä. Kerrankin oli lyhyt matka! Kisat olivat springerspanielikerhon järjestämät, hyväntuuliset ja rennot. Ne omistajat ovat yhtä leppoisan oloisia kuin aina iloiset koiransakin :) Vielä lähtiessä satoi roimasti vettä ja harmittelin ettei ole hääviä tulosta tiedossa. Noppa ei toimi sateessa, Tara tosin sitäkin vähemmän. Kentälle ajaessani sää kirkastui ja lopulta oli miltei kuuma. Noppa oli avoimen luokan ensimmäinen koira ja tuomarina oli mukava Harri Laisi, joka ei liian helpolla pisteitä antanut .Oikeudenmukaisesti kylläkin. Ohjasin Noppaa itse ja kerrankin pidin jännitykseni kurissa. Sen verran mokasin jo, että liikkeestä maahanmeno meni nollille. Se Nopan bravuuriliike, jonka se tekee nykyään vauhdilla ja näyttävästi. Sinne se jäi seisomaan! En edes varmistanut sitä liikettä kun sen piti olla niin varma. Siitä taas opin, että eläimen kanssa mikään ei ole varmaa. Onneksi muut l

Täytyy toivoa, ettei seuraavat kisamme ole sateisessa säässä. Noppa ja Tara olivat tänään vesisateessa treeneissä harmittavan ulapalla, Tara suorastaan horisontin toisella puolella. Noppa haahuili aivan omiaan treenien puoleenväliin asti, sen jälkeen se tuntui hieman muistavan mikä on homman nimi. Eihän edellisistä kisoista olekaan kuin 3 päivää, kyllähän siinä ajassa unohtuu kaikenlaista! Nouto, joka on viime aikoina ollut meidän palkkioliike (kun se on Nopan mielestä niin kiva), meni ihan pepuralleen. Noin kymmenes kerta onnistui kohtalaisesti. Lopetin heti siihen. Nollille se menee kisoissa jos Noppa tekee yhtä holtittomasti sen  kuin tänään. Sen sijaan kauko-ohjausliikkeet, ne meidän murheenkryynit, menivät taas loistavasti. Ylös alas käskyjä kuunnellen. Kaikki muut menivätkin sitten sinne päin, luoksetulossa oli vaikkua korvissa ja seuraamisessa se seurasi katseella kaikkea muuta kuin piti. Tara oli aivan jumissa henkisesti. Se pyrki paniikinomaisesti  autoon koko ajan, ei

...pitää sitä irroittaa kaverista vaikka painin avulla. Meillä on karvalla vuoratut lattiat lähes päivittäisestä imuroinnista huolimatta. Karvaa on myös sohvilla, vaatteissa, meikkivoiteessani, käsirasvassa, auton stereoissa, hammasharjassa, tiskialtaassa ja ja ja. Joka puolella siis. Noppa pienenee silmissä sitä mukaa kun sen valtaisa paksu pohjavilla harvenee. Pikadieetti ilman nälän tunnetta :) Jottei karvat loppuisi kesken, Tara houkutteli Noppaa sisällä hammaspainiin. Kummatkin jäystävät toistensa poskivilloja ja kaulakarvoja. Sen täytyy olla kai kivaa... Taran hymy

Dahliat kukkivat vielä innolla kukkavarret katkeillen sateissa ja tuulissa. Välillä kaksi mustavalkoista hepulin saanutta karvahirviötä harventaa tielle osuneita dahlioita tahattomasti. Sananmukaisesti kukat lentävät kaaressa kun Noppa jyrää dahliasta läpi tai likeltä ohi. Alkukesästä ostamani valkoinen ritarinkannus katosi lähes kokonaan istutuksen jälkeen. Maan päällä siitä ei näkynyt kuin pari rääpälettä lehteä. Olin varma että se oli sitten siinä ja mietin reklamaatiota Plantagenille. Viikonloppuna huomasin että se on pungertanut puolimetrisen varren kukkine päivineen. Syyskuussa?! Clematis Dr Ruppel pohti pari vuotta viihtyäkö Jackmanniin vieressä vai ei. Olin lannoittanut ja hoivannut sitä huolella, kastelin kesällä ja kitkin yksitellen kaikki vesiheinät sen juurelta pois. Mutta nupun nuppua se ei suvainnut tehdä. Suivaannuin ja lopetin hoivaamisen. Peruslannoitusta ja kastelua, siinä kaikki. Nyt se sitten kukkii... Nihkeästi vain parin kukan voimin, mutta silti! Leimut j

Taina ja Noppa kisasivat tänään Hyvinkäällä tokokisoissa taas ykköstuloksen. Epäilin, että eilisen kisan jälkeen Nopan suoritus tuskin yltää samalle tasolle, mutta hyvin Taina sai tsempattua Nopan! Ottaen huomioon että tuomarina oli tiukka Hannele Pörsti ja että paikallaolo heti aikaisin aamusta märällä ja kylmällä nurmikentällä, oli suoritus erinomainen. Pisteitä tuli 171 ja  kahdentoista avoimen luokan koiran joukosta Noppa taisi olla viides. Enää se yksi ykkönen avoimesta luokasta ja koulutustunnus TK2 olisi kasassa. Se, minkä olen tavoitteeksi asettanut aikoinaan.

Tänään Hyvinkäällä Taina ohjasi Noppaa tokokisoissa upeaan suoritukseen 189 pistettä, kunniapalkinto ja luokkavoitto! Pisteluettelon kymppilistan katkaisi vain luoksetulon huonommat pisteet kun Noppa haahuili minun perääni (olin piilossa). Minua jännitti ennen kisoja ja etenkin suorituksen aikana niin, että vatsalihakset olivat kroonisessa krampissa. Nopalla kun oli taas "Ei muuten voisi vähempää kiinnostaa " -asenne päällä. Se osaa liikkeet erinomaisesti, mutta saattaa näyttää keskivarvasta kesken suorituksen. Taina sai Nopan jämpteillä otteilla hallintaan ja se toimi. Siinä missä Tara on ääriherkkis ja pehmeä koulutettava, Noppa on "ravistettava ennen käyttöä" tapaus. Ennen näyttelyä se on herätettävä ettei nukahda kehässä (on tehnyt sitäkin) ja tokokisoissa sille on tehtävä selväksi, kumpi antaa käskyt ja kumpi tottelee. Ilman Tainan jämäkkää ohjausta olisi taas haettu kolmostulos. Tämän vuoden tokotavoitteet ovat saavutettu (Taralle kolmesta ykköstulokses

Lähdin tänään Hyvinkäälle tokotreeneihin hieman kärttyisänä, väsyneenä ja kiireisenä. Vettä satoi lähtiessä kaatamalla ja mietin että mitä järkeä tässäkin touhussa on. Kenttä oli märkä, mutta sade onneksi taukosi. Hyvässä seurassa ja toimivan koiran kanssa treenit onnistuivat oikein hyvin! Mielialani kohosi sitä mukaa kun näin miten innokas Noppa oli. Huisa ero siihen hormonien sekoittamaan nukkuneen rukoukseen, jollainen se on ennen juoksuja, juoksujen aikana ja 2 kuukautta niiden jälkeen. Nyt on juuri se muutaman viikon kestävä aika, jolloin se on normaali oma itsensä. Ennen kuin se alkaa tehdä taas seuraavia juoksuja. Kaikki liikkeet sujuivat, seuraamisessa se oli jopa yli-innokas. Hyvin harvinaista. Toivon, että tuo vire pysyisi vielä lauantaina ja sunnuntainakin, olemme menossa kisoihin molempina päivinä. Menee samalla hermojännityksellä ja "Ei-tästä-ikinä-mitään-tule" -pakokauhulla kahdet kisat :) Tara oli mukana treeneissä myös. Se ei taas toiminut juuri lainka

Syyskuun lämpimät päivät (vaikkakin sateiset) ovat riehaannuttaneet ritarinkannuksen uudet taimet kukkimaan. Uutta nuppua pukkaa, vaikka kalenterin mukaan paras kukinta-aika meni jo pari kuukautta sitten. Rankat sateet ja viime päivien tuuli ovat riepotelleet dahlioita ja muita pitkävartisia kukkijoita. Kultapiiskut ovat kaatuneet pitkin perennapenkkiä muiden kukkien päälle ja dahlioiden kukat rikkoontuvat jo ennen kuin ehtivät avautua kunnolla. Toinen kukkiva gladiolus avasi nuput ja sitten sateet katkoivat sen varren. Kolmas hyyty joi ennen nuppujen avautumista.

Sain kuin sainkin napattua kuvan kukkivasta onnenapilasta (oxalis deppei)! Päivänhatut kukkivat taas ja taas ja taas... Ensimmäisiin kunnon hallaöihin asti kai? Koristemansikka innostui kukkimaan uudelleen. Ensimmäisen kerran kukki alkukesästä. Osa pitkästä perennapenkistä ja maaninen puutarha-apulaiseni.

Paistoi aurinko kunnes oli meidän vuoro mennä näyttelykehään... Tara teki reklamaation ja jos olisi osannut puhua, olisi sadatellut minulle hyvin rumasti. Sen koko olemus heijasti paheksuntaa siitä, että joutui seisomaan kaatosateessa kehässä. Ystävällinen, huumorintajuinen ja koiria nätisti kohteleva irlantilainen tuomari John R Walsh ei menettänyt hyvää tuultaan sateessakaan eikä Tara pelännyt tuomaria nytkään. Tara sai maininnan erittäin hyvä ja osuvan arvostelun, jossa oli taas maininta korkeasta hännästä. Tainan mennessä Nopan kanssa kehään sade onneksi vaimeni, tosin Noppa olisi märkänä näyttänyt hivenen pienemmältä :) Noppa oli paras narttu ja VSP (vastakkaisen sukupuolen paras). Vain kaksi narttua pääsi paras narttu -kehään, toinen oli Borderiinan Giggi "Elli" joka sai toisen sertinsä. Onnea! Kun urosten paras oli meidän treenikaveri Mosku joka sai myös toisen sertinsä, ei harmittanut yhtään ettei Nopasta tullut rodun parasta. Sertit menivät oikeille koirille!

Taran tapaisten huonolla hermorakenteella ja maanisella luonteella varustettujen koirien omistajille pitäisi antaa luontaisetuna nitrot ja rauhoittavat lääkkeet. Sen verran hermoille ja sydämelle sen kanssa eläminen ottaa. Viimeksi tänään se sekopäinen maanikko yritti itsemurhaa juoksemalla tien yli ja takaisin. Mikä tuuri, ettei sillä hetkellä siinä mennyt autoja. Vauhtia on siinä kohdassa niin paljon ja näkyvyys niin  huono, ettei kukaan kuski olisi saanut sitä väistettyä. Mutta kun Taran päässä kilahtaa, niin sitten se kilahtaa niin, ettei se kuule eikä näe mitään.

Muuten oikein hyvät treenit kummankin koiran kanssa, mutta taisi tulla tehtyä Tee-se-itse-nenänlyhennys. Noin sentti sisäänpäin. Sattuu vieläkin. Ohjasin Noppaa alas ja koira ponkaisi saman tien ylös. Nopalla ON kova kallo, on tullut huomattua se ennenkin. Sananmukaisesti tähdet vilkkuivat silmissäni pitkän aikaa ja kipu sinkoili otsalohkosta kitalakeen ja poskihampaisiin. En tiedä murtuiko jotain., mutta nenäni taitaa olla Taran vastaavanlaisen teon jäljiltä jo niin löysä, että vain rusahti taas kunnolla. Mutta koirat toimivat hyvin, ottaen huomioon ettemme saaneet antaa suullisia käskyjä. Vain kiittäminen oli ääneen sallittu. Noppa seurasi erinomaisesti kun kunnon juoksurytmi löytyi. Se teki myös kauko-ohjausliikkeet kerrankin kunnolla eikä esittänyt humalaista latinotanssijaa. Sen verran rennosti sen lantio yleensä pyörii kauko-ohjauksessa, eikä vahingossakaan ole paikoillaan. Paitsi nyt. Tara on viikonlopun Hämeen reissun ja mökkeilyn jäljiltä lopen uupunut eikä juuri jaksanu

Viime päivien sateet ovat pehmentäneet nurmikon, jossa näkyy nyt ruskeita kiihdytys/jarrutusuria siellä täällä. Ja kaikki se maa-aines ja heinä niistä kohden ovat koirien jaloissa ja loput meidän kodin lattialla. Pesusta ja pyyhkimisestä huolimatta. Tara ei ole vähentänyt vauhtiaan lenkeillä juuri lainkaan, yhtä älyä vailla se loikkii ja kompuroi kuin ennenkin. Luulisi kolmivuotiaan koiran jo vähän jarruttavan tai katsovan, minne juoksee ja kuinka lujaa, mutta ei. Noppa on vihdoin lopettanut uusintavaleraskautensa, on pirteä ja "tällä planeetalla". Valeraskaana se oli niin kuutamolla, että hyvä kun meidät tunnistai. Nyt se taas leikkii ja leikittää Taraa. Lisäpontta yleiselle touhotukselle ja leikkimiselle on tiedossa rutkasti kun Misty-kelpie tuli muutamaksi päiväksi hoitoon. Kun kaikilla kolmella koiralla on myös karvanlähtö, on lattiat vuorattu hiekka-muta-nurmi-karvaseoksella. Imuri laulaa ja lattiarätti soi...