Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

7.8.2011

Mökkeily on rankkaa

Ainakin koirien mielestä. Ne kummatkin makaavat illan tajunnan rajamailla mökiltä palattuamme.

Tara apuohjaa autossa herkeämättä koko matkan (ihan sama kuin pitkä matka on), joten se ei lepää edes autossakaan. Noppa tipahtaa kuin eno veneestä jo ennen kuin päästään mökkitieltä pois.

Juoksemiset rantaan ("Joko nyt saadaan lupa uida?") ja mökkitielle ("Mennäänkö postilaatikolle?") ja mökkiin ees taas meidän  perässämme vievät ylimääräisen puhdin pois Tarastakin. Saati sitten, kun pääsevät uimaan. Tosin Tara keskittyy Nopan paimentamiseen pois järvestä ja Noppa keskittyisi hyräillen uimaan, ilman Taraa.

Perjantai-iltana Noppa murisi laiturin ohi uidessaan Taralle, joka tuijotti Noppaa herkeämättä, uskaltamatta sillä kertaa hypätä sen perään. Tara on muutenkin (onneksi) vähentänyt laiturilta tekemiään megaloikkia järveen. Kesäkuussa se hyppäsi Nopan perään niin vauhdilla ja voimalla, että takuulla sattui.

Noppa odottaa laiturilla uintilupaa, toinen etujalka jo ilmassa
Tara tuijottaa apinalelua...
....ja aloittaa sitten sen tapporavistelun


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti