Ei kasva, ei sitten millään!

Kolmas nihkeäsateinen kesä ja kuiva hiekkapohjainen rinne, ei hyvä yhdistelmä perennapenkille. Nurmikoista puhumattakaan. Isosta perennapenkistä en kehtaa ottaa valokuvaa kokonaisuutena kun rinne loistaa harmaalla mulloksella nurmikon puuttumisen takia. Perennapenkeissä on eloa, kiitos lukuisten kannettujen vesiämpäreiden ja turveharkkoreunuksen, joka pitää edes osan vedestä penkissä.

Kolmiopenkki on ruma myyrätuhojen jäljiltä, etupihan kukkapenkki on purettu pois (sijaitsi seinää vasten), ruusut ovat ruskean-keltaisen-vaaleanvihreitä riukuja kuivuuden ja kirvojen takia ja kuunliljapenkissäkin on harvaa myyrien jäljiltä. Tiikerililjat sentään kukkivat, ihme että niiden sipuleita oli säilynyt.

Dahliatkin kukkivat ruukuissa ja maassa, tosin tein jotain väärin lannoituksessa, kun ne ryökäleet tekivät toista metriä korkeat varret ja suurin osa vasta harkitsee kukintaa. Tulee kiire ennen ensimmäisiä hallaöitä tuota vauhtia.. Yhden dahlian söivät jotkut öttiäiset, joiden jäljiltä jäi vain varsi ja muutama alin lehti. Viereisiin kukkiin eivät koskeneet lainkaan. Outoa.

Gladiolusten suhteen olen heittänyt jo toivoni. Ostin viitisenkymmentä kappaletta isoja ja  lupaavia sipuleita puutarhamessuilta. Gladiolukseet kasvoivat lupaavasti ja tekivät tanakat varret. Siinä se. Ei tietoakaan kukkavarsista, saati kukinnasta.  Yleensä neljästäkymmenestä sipulista kolmekymmentä kasvaa ja viisi kukkii, nyt ei edes sitä. Rahan ja vaivan hukkaa, pah.

Punatähkä
 Kultapalloja, lähes parimetrisiä. Takana humala, joka on täynnä "käpyjä".
 Päivänliljoja
 Ruukkulilja, jossa on todella voimakas tuoksu. Saa nähdä, miten se selviää talven yli (tuuppaan sen maahan syksyllä).
 Tiikerililja ja malvaa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei-toivottuja perennoja

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa