kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

31.8.2011

Ei-toivottuja perennoja

Meillä ei ole sellaisia perennoja, jotka ovat erityisen hoitoa vaativia tai jotka olisivat suojattavia talvisin tms. Jos niitä joskus on tullut niin ovat kuolleet pois.

Koska aikaa on rajoitetusti, pihan ja perennapenkkien hoito pitää olla niin helppoa kuin mahdollista. Sen takia eri tavoin työläät perennat ovat niitä, jotka ovat listalla: "Jos joskus voisi aloittaa alusta, tätä en pihalleni haluaisi".

Ehdoton ykkönen työläydessä on tarha-alpi. Puutarhakirjojen mukaan helppo ja vaatimattomissa olosuhteissa hyvin pärjäävä, pitkään kukkiva perenna. Jep. Pärjää niin vaatimattomissa oloissa, ettei sen taimia saa hengiltä kuin kitkemällä. Leviää riesaksi asti helposti, vaatii jatkuvaa "kuria". Muuten perennapenkki on täynnä sen punaisia juuria ja alkuja. Sitä ei kannata heittää juuripaakkuineen kompostiin, katkeraa kokemusta siitäkin.

Kun sain tarha-alpin kuriin, riehaantui perennapenkissä suopayrtti. Vastaava kaunis ja pitkään kukkiva vanhan ajan perenna, joka leviää myös liian tehokkaasti ja vie kasvuvoimaa ja -aluetta muilta. Sen taimia putkahtelee mitä ihmeellisimmissä kohdissa, jopa penkeissä joissa sitä ei ole aiemmin ollut.

Myös kultapiisku viihtyy perennapenkissä liian hyvin. Se ei sentään leviä riesaksi asti vaan pysyy aisoissa kitkemällä, mutta kasvaa niin korkeaksi ja tuuheaksi, että kaatuu helposti kukkiessaan lähimpien perennojen päälle. Tuettava ja leviämistä vahdittava.

Vuohenkello on kuulemma tuhonnut kokonaisia kukkapenkkejä leviämisellään, mutta meillä se ei onneksi viihdy niin hyvin. Konnantatar on niin tiivis kasvaessaan, ettei sen alta pääse edes vesiheinä. Meillä konnantatar ei leviä millään, päinvastoin olen huolestunut että nuupahtaako se kokonaan.

Viiruhelpi on kaunis heinä, mutta minä en ole "heinäihmisiä". Se leviää, mutta on helposti kitkettävissä. Sitä kitkiessä tulee ikävä meidän edesmenneitä marsujamme. Ne olisivat vinkuneet riemusta saadessaan viiruhelpipöheikön lounaaksi.

Saijan kommentista tuli mieleen myös tuoksuvadelma, joka on myös hanakka leviämään. Meillä se pysyy aisoissa koska on istutettu paikkaan, jossa mikään muu kasvi havuja lukuunottamatta viihdy. Ei takuulla leviä kun on niin kuivassa paikassa etteivät uudet alut jaksa kasvaa.

Mitä perennoja et itse huolisi tai haluaisit pois puutarhastasi?

Sipuleita, sipuleita, paaaaljon kukkasipuleita

Kauppilan tilaus on tehty ja syksyn selkäkivut on varmistettu. Sen verran tuli taas tilattua (myyrien riemuksi) että kykkimistä riittää useammalle illalle. Se otsalamppu on pakko löytää ettei käy niin kuin yhtenä syksynä, jolloin istutin viimeisiä kukkasipuleita pimeässä käsikopelolla ja keväällä ne kukkivat kukkapenkin ulkopuolella...

Lehdissä, puutarhaohjelmissa ja -kirjoissa neuvotaan, kuinka tulppaanit istutetaan niiden sävyt ja kukinta-aika huomioiden niin, että keväällä pihassa kukkii tyylikkäitä väriryhmiä.

Käytännössä ensimmäiset pussit tulee istutettua noita asioita miettien. Jossain välissä menee hermo kun sipuleita vaan riittää ja perennapenkkiä ei voi kokonaankaan nostaa ylös sipuleiden istutusta varten. On pimeää, kenties sateistakin ja hämärässä ei näe mihin pussiin tarttuu.

Toisaalta joka kevät on yhtä suuri yllätys mitä kukkii missäkin - tai on kukkimatta. Myyrät, routa ja lumen paino myllertävät maata ja hävittävät osan sipuleista (tai suurimman osan niin kuin viime keväänä) ja lopputulos on se, että jossain kukkii iloisesti kaikkia värejä sekaisin, toisaalla ehkä juuri niin kuin pitikin ja muualla ei juuri mitään...

30.8.2011

Nyt se sitten kukkii kun kaverit ovat jo kompostissa!

Viimeiset gladiolukset säästyivät, koska ne ovat samassa ruukussa yhden suuruudenhullun dahlian kanssa. Uhkailtuani sitäkin kompostikeikalla jos ei jotain tapahdu, putkahti kolme kukkavartta keskelle puolikuolleita lehtiä. Parempi sekin kuin ei mitään, mutta silti: 40 sipulia joista 3 kukki...

Nuo ainokaiset kukkijat ovat sitäkin upeampia, näin kaunista syvän punaista kukkijaa ei gladioluksissa vielä ole tullut vastaan.


Se suuruudenhullu dahlia teki jättimäiset lehdet ja varret ja lopulta niin isot kukat, että katkesi ensimmäisissä kovissa tuulissa. Loput varret kasvavat pitkin terassin lattiaa, koirien tallottavana. Aika turha keikka silläkin tänä kesänä. Ensi kesäksi sille on löydettävä vielä suojaisempi paikka ja tuettava se alusta asti.
 Onnenapiloista en saanut yhtään kuvaa niiden kukkiessa, harmi. Niiden kukka on vaatimaton, mutta upean pinkin värinen.
Nauhus kärsi kuivuudesta kesällä, on vasta nyt loppukesän kosteuden myötä innostunut kasvattamaan lehtiäänkin.
Päivänhatut jatkavat sitkeästi kukkimista. Tuulesta, kuivuudesta ja viime päivien rankoista sateista välittämättä.


28.8.2011

Tara TK1

Tänään Espoossa tokokokeissa Tara tokoili sen viimeisen ykköstuloksen alokasluokasta pisteillä 177. Bonuksena koulutustunnus TK1:sen lisäksi alokasluokan kolmas sija, iso ruusuke ja ruokasäkki.

Eilinen Tervakosken näyttely ja alkava flunssa vei minulta voimat eikä Tarakaan reippaimmillaan ollut. Oli sen verran hälläväliä-olo etten pahemmin jaksanut jännittää. Heti huomasi että koirakin toimi paremmin! Seuraamiset ovat edelleen aika kaameita, mutta onneksi muita liikkeitä onnistui kympin arvoisesti.

Avoimeen luokkaan mennään sitten kun Tara on valmis. Voi kestää, mutta ei meillä mikään kiire ole.

Nopan kanssa kisataan syksyllä, saas nähdä jatkuuko sen "näytän sulle keskivarvasta" -asenne kisakehässä...

27.8.2011

Käytiin näytelmissä

Kesän toinen ja toiseksi viimenen näyttely oli tänään Tervakoskella. Hieman hihitytti ennen kehään menoa kun tuomari oli sakottanut uroksissa isosta koosta ja minulla oli hihnassa Mega-Noppa.. Meille on aika sama minkä värinen nauha sieltä tulee kun tiedän omien koirieni hyvät ja huonot puolet. Noppa on jo valio ja Tarasta ei koskaan valiota tule.

Päivä oli todella kuuma, saimme onneksi koirille varjoisan paikan tuomariteltan takaa. Tara humputteli iloisesti kehässä taas häntä korkealla kaarella josta tuomari arvostelussa huomautti. Tara sai erittäin hyvän (EH), josta olin tyytyväinen.

Eniten merkitystä minulle oli sillä, että Tara antoi tuomarin tutkia. Siis ilman, että yritti kehästä pois, panikoi tai lamaantui kauhusta. Mikä edistys edellisiin näyttelyihin ja viime vuoteen! Vielä viime kesän näyttelyissä se oli kauhusta kankeana ja tönkköjäykkänä kun tuomari lähestyi.

Tähän kesään asti jokaisessa Taran arvostelussa on ollut tuomarin huomautus: "Tarvitsee lisää itseluottamusta/itsevarmuutta", "Hermostunut kehässä", "Varautunut" tms. Nyt se antoi katsoa hampaat hihna löysänä, miltei rentona! Tällä kertaa arvostelussa luki "Excellent temperament".

Taran mielestä näyttelyissä on parasta ne muutama sata kaveria, joita siellä on. Ja suppeinta, etten päästä sitä lirkuttelemaan joka urokselle, leikkimään kaikkien kanssa ja nuuhkimaan ihan joka koiraa joka ohitse kulkee ja vastaan tulee.

Noppa odotti omaa vuoroaan pentuaikaisessa kangashäkissään (se on sille aika pieni..), tyynesti ohimeneviä koiria seuraten.

Kuten arvelinkin, Noppa oli tuomarin makuun "hivenen" liian iso ja roteva, mutta sai silti erinomainen (ERI). Mitään muuta tuomari ei siitä juuri sanonutkaan...

Kiitos mukavasta päivästä ja seurasta Miialle ja Leksa-papalle joka oli taas rodun paras urosveteraani, kaimalle ja Thereselle, jonka nuori narttu sai tiukassa kilpailussa sertin. Onnea!

Näyttelykuvat on ottanut Sanna Hyytiäinen

Hyvä kontakti, mutta minä mokasin. Emme todellakaan olleet tuolla tokoilemassa.  Tara olisi juossut paremmin jos me molemmat olisivat katsoneet suoraan eteenpäin.. 29 vuoden näyttelyissä käymisen jälkeen en vieläkään osaa!
 Tuomari tutkii Taraa. Taralla häntä koipien välissä, mutta hihna löysällä!
 Korvista näkyy, ettei se oikein viihdy. Kehän ulkopuolella on paljon mukavampaa.
 Taas mennään. Katsekontaktilla ja Taralla häntä korkealla...

Noppaa väsytti rankan näyttelypäivän jälkeen.

Riehaantuneet dahliat ja pari muutakin kukkakuvaa

Jättimäinen keltainen dahlia Kelvin Floodlight tekee yhä uusia kukkia ja sen kukkien paino katkoo varsia.

Terassin kukkamaljakossa onkin jatkuvasti uusi iso keltainen kukka ja valitettavasti muutama on kompostissakin. Vaikka olen tukenut kukkavarsia, koirat ja kova tuuli katkovat niitä erittäin herkästi. Onneksi olin istuttanut sen (ihan vahingossa) samaan paikkaan kuin viime vuonnakin huvimajan viereen. Siinä se on sentään hieman suojassa, muualla se ei olisi saanut yhtään kukkaa valmiiksi.

Myös muita dahlioita vaivaa suuruudenhulluus. Joko niillä on jättimäiset kukat ja varret tai sitten vain hillitön määrä varsia ja nyt vasta harkitsevat kukkimista. Kiire tulee ennen yöhalloja, vaikka tänäänkin on miltei hellepäivä.

Ainoastaan pitkässä perennapenkissä heinäkuusta asti kukkinut punainen dahlia pysyy tolkuissaan varren ja kukintojen suhteen.



 Keltainen lilja, taitaa olla kesän viimeinen

Keltaisia yksinkertaisia unikkoja

Erivärisiä dahlioita, nimiä en muista. Kaikki useamman kesän kukkineita ja naapurin kellarissa talvehtineita.


Syysasteri 
Tämän kääpiökokoisen ritarinkannuksen näköisen kukan olen saanut, enkä ottanut nimeä muistiin. Harmittaa.

Sähköisiä ongelmia

Toivottavasti tällä kertaa tekstini ja kuvani tallentuisivat ja tulisivat näkyville. Jostain syystä Google heittää minut ulos omasta blogistani ja estää kommentoinnin muiden blogeihin herjalla että minulla ei ole oikeutta tiliini. Hmm...

25.8.2011

ei sitten tullutkaan uutta tekstiä...

Kirjoitin pitkän selostuksen Nopan höyrähtämisestä valeraskaudestaan (jonka piti olla jo ohi!), mutta Blogger tuuppasi koko tekstin bittiavaruuteen. Uutta motivaatiota odotellessa..

21.8.2011

Rankkoja nämä sunnuntait

Misty-kelpie jaksaa vielä pysyä pystyssä, meidän koirat makaavat puolitajuttomina lattialla. Tara jaloissani, niin kuin aina. Viikonloppu mökillä ja illalla tehokkaat treenit ja hieman pihatöitä, jo alkaa Tarastakin virta hiipua. Mutta vain hetkiseksi!

Mökille tuli tänään vilskettä kun Kielo tuli Toirnis- ja Moirna skotlanninhirvikoirien kanssa käymään, mukana oli myös muutama pieni griffoni joita Misty ja Noppa eivät ymmärtäneet lainkaan. Tara olisi luultavasti ymmärtänyt vielä vähemmän eikä siksi saanut lupaa tulla lähemmäksi.

Toirnis valioitui eilen Kouvolan näyttelyssä ja oli tänään Heinolan näyttelyssä rotunsa paras. Miia ja Leksa kävivät myös, Leksa-pappa oli tänään Heinolan näyttelyssä hienosti paras uros ja paras bortsuveteraani.

Illan treeneissä Tara oli ymmärrettävästi väsynyt. Viikonlopun touhotuksen lisäksi se apuohjasi taas koko kotimatkan autossa, lähtiessä kommenttien kera. Noppa oli ihmeen pirteä, mutta se nukkuikin posket rutussa autossa. Nopan seuraaminen oli parasta aikoihin, mutta luulen syynä olevan makkaranpalat treeniliivin taskussa..

Taran hymy ja Noppa-poliisi korvat hörössä valmiina puuttumaan asiaan (se puuttuu heti asiaan jos vauhti kasvaa ja äly vähenee leikkiessä - eli siis aika usein..).
 Poliisi pohtii pitäisikö tuohon ylenmääräiseen kirmailuun jo puuttua..
 Syytä ainakin olisi! Tara lentää!
 Tällä kertaa Misty edellä, Tara takana. Ylämäkeen juoksivat toisinpäin.
 Tuumaustauko. Taralla älykäs bordercollien katse. Tai sitten ei..
Toirnis ja Moirna
 Heinolan näyttelyn paras uros Leksa, tuomari ja paras narttu



14.8.2011

Kauniita pentuja Nopalla ja Ossilla!

Nopan ja Ossin kahdeksasta jälkeläisestä kolme osallistui tänä viikonloppuna näyttelyyn pentuluokassa. Hessu (Borderiinan Hulivili) oli rotunsa paras pentu tänään Helsingissä näyttelyssä sekä ryhmäkilpailun neljäs. Onnea Katja ja Hessu!

Hienosti sujui myös Nellillä (Borderiinan Hepsankeikka) joka oli Joensuun näyttelyssä rotunsa paras pentu.

Myös Rilla (Borderiinan Hippityttö) oli kuulemma tänään näyttelyssä, mutta tuloksesta ei ole vielä tietoa.

Viikonlopun osa-aikainen vegetaristi

Kun vadelmia ei enää kuivuuden vuoksi löydy, Noppa joutuu syömään mustaherukoita. Alun epäröinnin jälkeen se mussutti niitä kotvasen tovin. Vielä pari viikkoa ja sitten kypsyvät puolukat, nuo Nopan tykkäämät happamat herkut. Se tykästyi niihin pentuna kun oli mukanamme puolukassa.

Taraa ei kiinnosta marjat eivätkä muutkaan metsästä löytyneet asiat pätkääkään. Ainoa luonnosta löytyvä asia, jota se syö, on heinä.

Noppa etsii mustaherukoita



"Suuri Saalistaja on huomannut mustaherukan..."
 Meidän kotifriisiläiset laiduntamassa mökkitiellä
 Illalla omassa lempipaikassaan sohvalla, seuraten toisella silmällä (ja korvalla) mitä Juha tekee keittiössä

 Tara ei "mahdu" Nopan lempipaikalle sohvalle, se nukkuu patjan päällä lattialla.


Selkä huutaa hallelujaata ja missä on otsalamppu?

Lauantaina pupeltamani ihana iso pala espanjalaista juustoa kaloreineen kului hujahtamalla tämänpäiväisen touhotuksen jälkeen. Mökillä riittää rinnettä käveltäväksi, tasaista kohtaa kun ei juuri ole. Iltapäivän aktiviteetteihin kuului pihatöitä muutaman tunnin edestä Hämeessä Juhan vanhempien luona. Juha leikkasi nurmikon, minä istutin perennoja ja kitkin rikkaruohoja.

Noppa loikoili autossa meitä seuraten. Se hienohelma ei tykännyt maata kovalla maalla vaan halusi autoon pehmeälle alustalle makoilemaan. Tara - tuo hullu puutarhurimme - seurasi tapansa mukaan maanisesti touhujani. Rikkaruohoja kitkiessäni se tärisee innostuksesta, tutkii joka ainoan pois nakkaamani kasvin (!) ja pyörii tiellä tauotta.

Kotona välittömästi auton tyhjennyksen jälkeen singahdin koirien kanssa tokokentälle treeneihin, jossa hulahti reilu parituntinen. Ilta hämärsi jo kun istutin uusia saamiani kasveja perennapenkkeihin. Siihenkin meni aikaa, sillä löysin taas uusia myyränkoloja keskeltä penkkiä. Ilmankos osassa kohtaa on maa koko ajan kuiva, vaikka viime aikoina on satanut. Kaikki vesi on valunut myyrän tekemiin onkaloihin ja pintamaa on rutikuiva.

Täytynee huomenna tarkistaa, mitä tuli istutettua ja mihinkin. En malttanut hakea otsalamppua (missä lie onkaan viime talven jäljiltä) ja loput istutukset tuli tehtyä sananmukaisesti ulkomuistista ("Tässä kohtaa pitäisi olla tilaa....").

Päivän kyykkiminen, kumartelu, nostelu, lapiointi ja kuoppien kaivaminen tuntuu jo nyt. Huomenna tuntee tehneensä pihatöitä ja liikkuneensa muutenkin. Alla olevat pari kuvaa on otettu päivänvalossa, ennen illan "Kas näin istutamme käsikopelolla jotakin johonkin..." -projektia.

Tiikerililljaa (tässä penkissä toistaiseksi myyriltä selvinnyt)
 Päivänhattuja, leimuja ja rantakukkaa

12.8.2011

Haamupennut on vieroitettu

Nopan valeraskaus on selvästi ohi ja koira kuin koomasta herännyt. Noppa leikkii, pelleilee, ottaa kontaktia ja haluaa muutakin huomiota kuin masun rapsutusta.

Tara on kerjännyt Nopan huomiota ja pyytänyt sitä leikkimään miltei kolmen kuukauden ajan ja nyt se saa sitten tuta Nopan reipastumisen.

Noppa kun leikkisi Taralla, ei Taran kanssa. Tara on sen karvainen vinkulelu, joka pitää kyllä puolensa.

Nämä kuvat ovat otettu pari vuotta sitten vanhempieni mökiltä.

Tara selällään, Noppa nujuuttaa Taraa kaulasta
"Syön sut!"
Noppa rentoutuu, Tara puuskuttaa vieressä

Karva-akat rantakivellä pilvisellä säällä

11.8.2011

Pakko saada tämä

Hemerocallis - 'Cranberry Coulis' Tarhapäivänlilja.

Puutarhanhoito totisesti kasvattaa pitkäjänniteisyyttä. Tai jos ei kasvata, niin ainakin vaatii sitä. Tilauksen jälkeen pitää odottaa toimitusta, sitten puoli vuotta kevättä ja sitten muutama kuukausi hehkeintä kesää kunnes ja jos kasvi suvaitsee kukkia. Pitää myös varoa, ettei tunaroi ja katko nuppuja vahingossa niin kuin olen viime aikoina tehnyt.

Nasevaa kommentointia hyötypuutarhailusta ja hieman perennoistakin

Lohduttavaa, että ei muillakaan suju puutarhassaan ihan kuin Strömsössä.

Tosin Ulla on keskittynyt enemmän hyötypuutarhapuolelle ja tuholaisongelmat monipuolisessa puutarhassa ovat eri luokkaa kuin minun perennapenkeissäni. 

Harmillista Ullan blogissa on se, että tulee turhauma kun miettii mitä kaikkea voisinkaan kasvattaa esimerkiksi riehaantuneen ruusuosion tilalle tai mitä voisinkaan saada aikaiseksi kuivuneen vadelmapusikon paikalle...

Sitten iskee realismi: kaikkea ei ehdi eikä kaikkea voi tehdä. Vaikka niin kovasti haluaisikin.

http://kasvakaa.blogspot.com/

Haisevat terveiset myyrille

Tai vesirotille, ketkä siellä kukkapenkeissäni onkaloita tekevätkään. Alkuviikosta ihmettelin reunimmaisena olevaa astilbea, joka näytti paljon nuutuneemmalta kuin lähellä olevat. Tarkemmin katsoessani huomasin alaosan lehtien olevan kuolleita.

Hain lapion ja nykäisen sen irti. Sananmukaisesti nykäisin enkä kaivanut, sillä sen alla ei ollut mitään.

Tai siis oli. Iso myyrän tekemä onkalo. Ei ihme, ettei astilbe saanut vettä eikä ravinteita kun kasvoi tyhjän päällä.

Siitä suivaantuneena etsin myyrän/myyrien tekemiä muita koloja ja onkaloita ja jätin niihin haisevan vastalauseen. Ensin paloiteltuja valkosipuleita, sitten roimasti kanankakkaa ja päälle hevosenlantaa.

Eihän se myyriä hätistä tontilta, mutta pysyvät poissa vähän aikaa. Ja kasvit tykkäävät...

8.8.2011

Yksinkertaisesta kultapallosta

Tämä kultapallon kromosomihäiriöksi luulemani outo kasvi onkin Rudbeckia Nitida

Eli yksinkertainen kultapallo.

Kultapallosta löytyy mielenkiintoinen selostus Maatiaisen sivuilta.

Kiitos Tiinalle vinkistä!

7.8.2011

Ei kasva, ei sitten millään!

Kolmas nihkeäsateinen kesä ja kuiva hiekkapohjainen rinne, ei hyvä yhdistelmä perennapenkille. Nurmikoista puhumattakaan. Isosta perennapenkistä en kehtaa ottaa valokuvaa kokonaisuutena kun rinne loistaa harmaalla mulloksella nurmikon puuttumisen takia. Perennapenkeissä on eloa, kiitos lukuisten kannettujen vesiämpäreiden ja turveharkkoreunuksen, joka pitää edes osan vedestä penkissä.

Kolmiopenkki on ruma myyrätuhojen jäljiltä, etupihan kukkapenkki on purettu pois (sijaitsi seinää vasten), ruusut ovat ruskean-keltaisen-vaaleanvihreitä riukuja kuivuuden ja kirvojen takia ja kuunliljapenkissäkin on harvaa myyrien jäljiltä. Tiikerililjat sentään kukkivat, ihme että niiden sipuleita oli säilynyt.

Dahliatkin kukkivat ruukuissa ja maassa, tosin tein jotain väärin lannoituksessa, kun ne ryökäleet tekivät toista metriä korkeat varret ja suurin osa vasta harkitsee kukintaa. Tulee kiire ennen ensimmäisiä hallaöitä tuota vauhtia.. Yhden dahlian söivät jotkut öttiäiset, joiden jäljiltä jäi vain varsi ja muutama alin lehti. Viereisiin kukkiin eivät koskeneet lainkaan. Outoa.

Gladiolusten suhteen olen heittänyt jo toivoni. Ostin viitisenkymmentä kappaletta isoja ja  lupaavia sipuleita puutarhamessuilta. Gladiolukseet kasvoivat lupaavasti ja tekivät tanakat varret. Siinä se. Ei tietoakaan kukkavarsista, saati kukinnasta.  Yleensä neljästäkymmenestä sipulista kolmekymmentä kasvaa ja viisi kukkii, nyt ei edes sitä. Rahan ja vaivan hukkaa, pah.

Punatähkä
 Kultapalloja, lähes parimetrisiä. Takana humala, joka on täynnä "käpyjä".
 Päivänliljoja
 Ruukkulilja, jossa on todella voimakas tuoksu. Saa nähdä, miten se selviää talven yli (tuuppaan sen maahan syksyllä).
 Tiikerililja ja malvaa