Vihdoin kukkii
Muuallakin kuin ruukuissa. Ensimmäiset isot narsissit kukkapenkeissä avautuivat tänään, Tête-à-Tête-narsissit ovat kukkineet jo muutaman päivän. Portilla olevassa korissa on monta "Têtê"-narsissia tulossa taas ensi kevääksi. Nuo maassa kukkivat ovat istutettu viime ja toissa syksynä.
Myyrätuhoja on joka puolella, tämä kesä on kuulemma ennätyksellinen myyrävuosi. Sitten kannan pitäisi romahtaa. Sitä odotellessa...
Meillä oli pari koloa jopa isossa perennapenkissä. Se huolestuttaa, sillä alempaa pihalta myyrät tuhosivat jo kaksi kukkapenkkiä viime kesän lopussa. Huumori on vähissä jos tuhoja tulee isoimmassakin penkissä. Valtava särkynyt sydän versoo pontevasti, vaikka viime syyskuussa sen ympärillä oli käsivarteni levyisiä aukkoja. Olin varma että sen juuret ovat muisto vain.
Kolmiokukkapenkistä hävisi lähes kaikki myyrien suihin ja varastoihin, jopa rikkaruohot. Istutin syksyllä myyrien kiusaksi keisarinpikarililjoja (jotka haisevat todella pahalta) sekä narsisseja.
Näyttää siltä, että pari unikkoa on säästynyt (tai niiden juurien pätkiä siis), samoin pari iiristä, joiden juuret ovat olleet pinnalla. Malvaa ei taida saada hengiltä millään, samoin akilleijaa näkyy pari alkua. Mutta kaikki kauniit ihanat liljat, hehkuva rakkaus ja entiseltä biologian opettajaltani Seija Airamolta viime kesänä saamani muutamat perennat ovat ikuisesti poissa. Jopa sitkeästi leviävä ja kasvava ruskolilja on kadonnut penkistä kokonaan.
Viime syksynä purin talon seinää vasten olevan vanhan kukkapenkin. Sieltä löytyi ämpärikaupalla kukkasipuleita, joita istutin pitkin tonttia. Osa sipuleista meni mullan mukana pensasaidan juurelle. Nyt meillä kukkii vähän siellä sun täällä vähän sitä sun tätä sipulikasvia... Krookuksia kukkii aika yllättävissäkin paikoissa!
Myyrätuhoja on joka puolella, tämä kesä on kuulemma ennätyksellinen myyrävuosi. Sitten kannan pitäisi romahtaa. Sitä odotellessa...
Meillä oli pari koloa jopa isossa perennapenkissä. Se huolestuttaa, sillä alempaa pihalta myyrät tuhosivat jo kaksi kukkapenkkiä viime kesän lopussa. Huumori on vähissä jos tuhoja tulee isoimmassakin penkissä. Valtava särkynyt sydän versoo pontevasti, vaikka viime syyskuussa sen ympärillä oli käsivarteni levyisiä aukkoja. Olin varma että sen juuret ovat muisto vain.
Kolmiokukkapenkistä hävisi lähes kaikki myyrien suihin ja varastoihin, jopa rikkaruohot. Istutin syksyllä myyrien kiusaksi keisarinpikarililjoja (jotka haisevat todella pahalta) sekä narsisseja.
Näyttää siltä, että pari unikkoa on säästynyt (tai niiden juurien pätkiä siis), samoin pari iiristä, joiden juuret ovat olleet pinnalla. Malvaa ei taida saada hengiltä millään, samoin akilleijaa näkyy pari alkua. Mutta kaikki kauniit ihanat liljat, hehkuva rakkaus ja entiseltä biologian opettajaltani Seija Airamolta viime kesänä saamani muutamat perennat ovat ikuisesti poissa. Jopa sitkeästi leviävä ja kasvava ruskolilja on kadonnut penkistä kokonaan.
Viime syksynä purin talon seinää vasten olevan vanhan kukkapenkin. Sieltä löytyi ämpärikaupalla kukkasipuleita, joita istutin pitkin tonttia. Osa sipuleista meni mullan mukana pensasaidan juurelle. Nyt meillä kukkii vähän siellä sun täällä vähän sitä sun tätä sipulikasvia... Krookuksia kukkii aika yllättävissäkin paikoissa!
Balkaninvuokkoa
Têtê-narsisseja kukkapenkissä
Iso narsissi kukkapenkissä
Sinililjaa
Krookuksia, hyasinttililjaa ja tulppaaninalkuja omenapuun juurella
Teillä on kevät pidemmällä kuin meillä. Meillä kukkii krookukset ja muutama tete.
VastaaPoista