kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

2.1.2011

Tara toipuu

Tara alkaa olla vihdoin oma höselö itsensä leikkauksen jälkeen. Puolitoista viikkoa siihen menikin.

Harmittelin ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen kun Tara oli ihan tokkurainen ja vain nukkui. Olisinpa ollut tyytyväinen! Sillä heti kun sen olo parani edes hieman, se söi haavan suojana olleen antibioottitupon ja seuraavaksi viime tiistaina repi loputkin näkyvissä olleet tikit.

Nämä kummatkin se teki nopeasti ja huomaamattomasti, vaikka kyttäsimme sitä urakalla ja sillä oli kaikenlaisia trikoovirityksiä yllä. Viimeisin ja tehokkain haavansuoja oli vanha t-paitani, jonka puin sille kietoen ylle. Se päällä Tara pystyi liikkumaan ja haava oli suurimmalta osalta suojassa. Tosin Tara näytti ihan pyjamakostajalta, mutta ei annettu ulkonäön häiritä... "Suojaämpäriä" päähän en suostunut sille kokeilemaan, Taran luonteen tuntien meillä ei olisi ollut kellään hermoja jäljellä vartin jälkeen siitä kun se olisi pöntön saanut päähänsä.

Vuodenvaihteen vietimme Juhan vanhempien luona. Tara sai siellä uuden kaverinkin, leikatun collieuroksen Artun. Arttu oli tosin sitä mieltä, että Tara on aika dominoiva tapaus ja pikkaisen ujona herrasmiehenä väisteli hieman Taraa. 

Ilotulitusta seurasimme pikaisesti pihalla, raketteja näkyi taivaanrannassa ja jyskekin kuului vaimeasti. Taraa ei voineet raketit vähempää kiinnostaa, lähinnä se äimisteli mitä me toljotamme siellä pihalla. Erikoista,  koska se on muuten niin sähäkkä ja kaikkeen reagoiva. Kuitenkin paukut, suhinat ja välähdykset eivät aiheuta sille mitään reaktiota. Hyvä niin.

Nyt se on uupuneen tyytyväisen oloinen, syötyään ensimmäisen kerran Nopan lähdön jälkeen sekä aamu- että iltaruuan parina päivänä peräkkäin ja touhotettuaan kolme päivää. Ensi viikolla on tiedossa lähes joka ilta jotain tohinaa, levätköön nyt kun vielä voi :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti