Päivän piristys, eli pentuja katsomassa

Kehitin juuri turhautumista asioihin, jotka eivät ole viime aikoina sujuneet (tai toimineet lainkaan), kun Sirpa soitti ja pyysi katsomaan pentuja ja Noppaa. Lähdimme miltei saman tien :)

Noppa ei meitä juuri noteerannut, muka niin omistajakeskeinen rotu ja se vain väijyi ruokaa! Keittiö oli sille tärkeämpi paikka kuin olohuone, jossa olimme pentujen kanssa.

Pennut saivat juuri ruokaa kun saavuimme. Kaikki mussuttivat annoksen tyytyväisenä ja sen jälkeen alkoi armoton touhuaminen.

Eivät ole arkoja pentuja: vähän väliä joku kampesi syliimme, puri varpaasta tai kiskoi housunlahjetta. Sillä aikaa muut töpöttelivät (ei sitä voi kirmaamiseksi sanoa...) ympäri olohuonetta ja pari eksyi jo pidemmällekin.

Pennut nahisivat keskenään, kampesivat ison pehmolelun päälle, repivät sanomalehtiä ja alusina olleita pyyhkeitä... Hillitön meno ja sitten tuli taas uni.

Pentujen metelitaso nousee joka kerralla kun käymme siellä. Tuota menoa pentujen ollessa luovutusiässä siellä pitää olla kai korvatulpat..

 Karvakakarat päivällisellä

 

Ruuan jälkeen naurattikin 

 Vähän piti repiä pyyhettä

 Valkoposkista tyttöä ramaisi

 

 "Mitä sä teet?"

 "On muuten hyvän makuinen pyyhe"

 Iso pehmopallolelu saa kyytiä..

 Pieni siivooja-apulainen - tai sitten ei...

 Ja sitten lähtee alustamatto...

 Hieman jo väsyttää, mutta ei ihan vielä