kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

23.1.2011

Onnistumisen iloa

Viikko sitten hakkasin Taran kanssa kuvainnollisesti päätä seinään hallitreeneissä ja tänään meni kaikki miltei niin kuin pitikin. Viime viikolla sillä leikkasi kiinni täysin hyppykäskyn kanssa, tänään siinä ei ollut mitään ongelmaa. Myös lähes kaikki muu onnistui, seuraaminenkin hienosti. Ota sitten tuosta selvää mikä sillä välillä liiraa..

Eilen sain Manta-mummobortsun omistajalta Tainalta hyviä vinkkejä Taran koulutukseen. En ole esimerkiksi tajunnut, että Tara paineistuu niin paljon katseestani. Olen sen huomannut, mutta sen paineistumisen määrä oli yllätys. Seuraaminen lähti sujumaan huomattavasti paremmin, kun en vilkaissutkaan sitä käskyä antaessa. Samoin jättöliikkeissä Taran luo palatessa katson ihan muualle. On vain niin outoa antaa käskyt hallin kattopalkeille :)

Klikkeri ahdistaa Taraa selvästi, samoin liian voimakkaalla äänensävyllä annetut käskyt. Minun on oltava koko ajan rento ja varma, niin Tarakin toimii. Se on kaiken uhoamisen alla pieni epävarma ja hieman arka bordercollietyttö, joka tarvitsee tukea, rohkaisua ja selkeitä ohjeita.

Seuraava iso haaste meillä on nouto. Tara nimittäin paimentaa noutokapulaa. Minun pitäisi saada se uskomaan, että se kapula ei nouse sen suuhun eikä kulkeudu luokseni pelkän katseen voimalla. Eikä auta, vaikka sen kapulan ympäri tekisi upeita kierroksia pää ja hartiat matalana...

Tara viime talvena Juhan vanhempien luona pellolla

1 kommentti:

  1. Kyllä vain. Oikein oivallettu. Tara on pieni epvarma bordercollie joka vaatii selkeät rutiinit, suunnitelmalliset koulutukset, turvaa ja jämäkkyyttä ympärille. Täytyy muistaa että Tarallakin on traumaattinen tausta niinkuin Mantalla ja koira ei koskaan unohda niitä täysin. Siksi juuri Taran ja Mantan kaltaiset koirat tarvii koko niiden elämän ajan turvaa, ROHKAISUA, johdonmukaisuutta sekä oikeanlaista kuria. (Näillä koirilla ei ole itseluottamusta.)

    VastaaPoista