Mustavalkoista seuraa Taralla

Maanantaina kävimme lenkillä Atte-bortsupojan ja Manta-mummokoiran kanssa.

Tara on ihan hirviö niille koirille joiden kanssa se on eniten tekemisissä, mutta muille koirille ei niinkään. Koulutuskentällä tosin se on niin paineistunut, että siellä en sitä muiden luokse päästä. Eikä ole aihettakaan.

Naapurin tuttu labbisuros saa Taralta rökityksen joka kerta kun ne tapaavat, mutta Attea ja muita vieraampia uroksia se vikittelee kuin juoksun alkuvaiheessa.

Atte esitti taas hartaan steppailupohjaisen tanssin Taralle ja Tara puri hellästi Attea kaulasta ja etujaloista. Atte nuoli Taran korvia (koko ajan jalat tanssien) ja Tara suukotteli sitä suupieliin. Aten korvat olivat suunnilleen rullalla pään päällä kun Tara läpsi sitä rennosti etutassulla päähän.

Lenkillä ne kaksi maailman älykkäintä (?!) koirarodun edustajaa paimensivat toisiaan. Atte voitti tuijotuskisan, Taralta petti aina ensin hermo. Ne jahtasivat toisiaan vain käydäkseen taas matalana hiipien tuijotuskisaan. Manta paheksui moista riekkumista ja pysytteli visusti poissa jaloista.

Kommentit

  1. Anonyymi26. tammikuuta 2011 klo 17.54

    Atesta olen moneen kertaan todennut että fiksu se on - muttei viisas. Pojulla on kyllä melkoinen herkistelyikä menossa, paineistuu heti jos mun äänensävy on uhkaava, närkästynyt, valittava, vaativa... tai jos katson liian pitkään, vakavana, toruen tai kehonkieleni on jännittynyttä, jäykkää, hosuvaa... huoh. Onneksi palautuu kuitenkin ja tulee aina uudelleen tekemään. Ehkä tämä korjautuu kun saadaan koiran lihasjumit ja nivelvaivat pois ja emäntä taas liikkeelle vauvamahan jäljiltä.

    -Aten äiskä

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei-toivottuja perennoja

Meillä ei ole sellaisia perennoja, jotka ovat erityisen hoitoa vaativia tai jotka olisivat suojattavia talvisin tms. Jos niitä joskus on tullut niin ovat kuolleet pois. Koska aikaa on rajoitetusti, pihan ja perennapenkkien hoito pitää olla niin helppoa kuin mahdollista. Sen takia eri tavoin työläät perennat ovat niitä, jotka ovat listalla: "Jos joskus voisi aloittaa alusta, tätä en pihalleni haluaisi". Ehdoton ykkönen työläydessä on tarha-alpi. Puutarhakirjojen mukaan helppo ja vaatimattomissa olosuhteissa hyvin pärjäävä, pitkään kukkiva perenna. Jep. Pärjää niin vaatimattomissa oloissa, ettei sen taimia saa hengiltä kuin kitkemällä. Leviää riesaksi asti helposti, vaatii jatkuvaa "kuria". Muuten perennapenkki on täynnä sen punaisia juuria ja alkuja. Sitä ei kannata heittää juuripaakkuineen kompostiin, katkeraa kokemusta siitäkin. Kun sain tarha-alpin kuriin, riehaantui perennapenkissä suopayrtti. Vastaava kaunis ja pitkään kukkiva vanhan ajan perenna, joka lev
Lue lisää

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Yliopistollisen eläinsairaalan sisätautien klinikalla otettujen kokeiden ja testien perusteella Nopalla diagnosoitiin krooninen Addisonin tauti. Se on epätyypillinen oireiltaan, siksi sitä ei osattu pelkkien oireiden perusteella arvioida. Mutta ACHT-stimulisaatiotestin tulos oli niin selvä, ettei epäilystä enää ollut. Olo on helpottunut kun jotain vihdoin löytyi. Pahinta oli, kun koira oli todella kipeän oloinen eikä ollut kuin arvailuja mikä sitä vaivaa ja miten sen oloa voisi helpottaa. Nopalle määrättiin aluksi lääkitys Prednison 5 mg tabl (kortikosteroidi) 2,5 tabl kerran päivässä toistaiseksi.  ja Florinef 0,1 mg (mineralokortikoidi) 2 tabl aamuin illoin toistaiseksi. Mahdollisen stressitilanteen tullessa lääkitystä nostetaan. Mutta nyt kun muutot ja elämäntilanteiden muutokset ovat ohi, toivottavasti sellaisia tilanteita ei tulekaan että lääkitystä jouduttaisiin lisäämään. Koska tuo lääkitys on Kennelliiton antidoping-listalla (ts. karanteenit ennen kisoja noiden lääkkeide
Lue lisää

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa

Kuva
Kävimme viime viikolla hieronnassa, ts. Noppa ja Tara kävivät. Minäkin tarvitsisin, mutta en saa aikaiseksi mennä itseäni hoidattamaan. Tara oli juuri niin jumissa kaiken koheltamisensa jälkeen kuin arvelinkin. Kaksi kertaa autoa päin ja sitten se iso törmäys viime maanantaina johonkin, josta lähti sen osa naamaa mukaan. Se naamahaava (ts. kadonnut pala naamasta) paranee hyvin, mutta on siinä hoitamista. Toivottavasti arpi jää pieneksi tai häviää lähes kokonaan. Noppa oli rento ja joustava, se ei revittele (ainakaan ilman hyvää syytä toisin kuin Tara) eikä hötkyile turhaan muutenkaan. Mutta niskat sillä oli hieman jumissa. Syy selvisi pian: OravaTV:n katselu. Liian pitkiä aikoja ylöspäin tuijottaen. Käy niskoihin. Viikonloppuna mökillä Noppa nautiskeli uimisesta, Tara karjui laiturilla sitä takaisin tai ui perään paimentaen Nopan takaisin rantaan. Hirveän koirakiroilun kera kummaltakin. Tara ei uskalla uida pitkälle Nopan perään ja Noppaa ärsyttää suuresti kun Tara yrittää ohjata
Lue lisää