Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

25.1.2011

Mustavalkoista seuraa Taralla

Maanantaina kävimme lenkillä Atte-bortsupojan ja Manta-mummokoiran kanssa.

Tara on ihan hirviö niille koirille joiden kanssa se on eniten tekemisissä, mutta muille koirille ei niinkään. Koulutuskentällä tosin se on niin paineistunut, että siellä en sitä muiden luokse päästä. Eikä ole aihettakaan.

Naapurin tuttu labbisuros saa Taralta rökityksen joka kerta kun ne tapaavat, mutta Attea ja muita vieraampia uroksia se vikittelee kuin juoksun alkuvaiheessa.

Atte esitti taas hartaan steppailupohjaisen tanssin Taralle ja Tara puri hellästi Attea kaulasta ja etujaloista. Atte nuoli Taran korvia (koko ajan jalat tanssien) ja Tara suukotteli sitä suupieliin. Aten korvat olivat suunnilleen rullalla pään päällä kun Tara läpsi sitä rennosti etutassulla päähän.

Lenkillä ne kaksi maailman älykkäintä (?!) koirarodun edustajaa paimensivat toisiaan. Atte voitti tuijotuskisan, Taralta petti aina ensin hermo. Ne jahtasivat toisiaan vain käydäkseen taas matalana hiipien tuijotuskisaan. Manta paheksui moista riekkumista ja pysytteli visusti poissa jaloista.

1 kommentti:

  1. Atesta olen moneen kertaan todennut että fiksu se on - muttei viisas. Pojulla on kyllä melkoinen herkistelyikä menossa, paineistuu heti jos mun äänensävy on uhkaava, närkästynyt, valittava, vaativa... tai jos katson liian pitkään, vakavana, toruen tai kehonkieleni on jännittynyttä, jäykkää, hosuvaa... huoh. Onneksi palautuu kuitenkin ja tulee aina uudelleen tekemään. Ehkä tämä korjautuu kun saadaan koiran lihasjumit ja nivelvaivat pois ja emäntä taas liikkeelle vauvamahan jäljiltä.

    -Aten äiskä

    VastaaPoista