Kustannuspohdintaa

Monesti ensimmäistä koiraa harkitsevat tai koirista juurikaan tietämättömät ihmiset kauhistelevat rotukoirien hintoja.
1 000-1 500 euroa pennusta tuntuu olevan välillä kynnys rotukoiran hankintaan.

Kun vain tietäisivät, että sehän on vain pieni osa koiran kustannuksista.

Koiran rodusta ja koosta huolimatta sen hyvä hoito vaatii aina aikaa, vaivaa ja myös rahaa. Jos sattuu vielä Taran tapainen jarruton koheltaja kohdalle, ei muutama satanen per kuukausi tunnu missään. Pakollisten rokotusten ja madotuksien lisäksi tulevat ne muut eläinlääkärikulut. Taran tapauksessa pelkästään vakuutusten omavastuuosuudet ja ei-vakuutuksen korvattavat eläinlääkärikulut tältä vuodelta ovat useita satoja euroja. Tarkkaa summaa en uskalla edes laskea, mutta kun eläinlääkärikäyntejä oli kymmenkunta tämän vuoden aikana ja sterilisaatioleikkaus ei ollut ollenkaan vakuutuksen korvattavissa, niin kalliiksihan se taas tuli.

Jos joskus kävisikin niin, että palkasta jäisi jotain käteenkin, niin ei huolta: jos ei autosta hajoa joku yllättävä osa tai tule muuta yllättävää menoa, niin Tara koheltaa itsestään jonkun osan rikki.

Lisäkustannuksia tuosta viime keskiviikon sterilisaatioleikkauksesta meinasi tulla tänään, kun Tara parin vuorokauden syömättömyyden jälkeen päätti popsia lounaaksi haavan suojana olleen antiobioottitupon. Ensin se oli repinyt trikoot rikki ja sitten pikaisesti mussuttanut tupon tikkeineen. Siinä vaiheessa teki mieli tunkea Taran nielusta alas muutakin kuin parafiiniöljyä. Nyt odotellaan myöhään iltaan tuleeko tuppo ulos vai lähdetäänkö päivystykseen. Haava on onneksi siisti ja ehjä.

Noiden ruokinta- ja eläinlääkärikulujen lisäksi tulevat vielä tarvikkeet (myös vaatteet, viime aikojen kovat pakkaset ovat vaatineet kunnon takkeja koirillekin) sekä harrastukseen liittyvät kulut. Kennelliiton teettämässä tutkimuksessa kysyttiin summaa, jonka vuodessa käyttää koirien harrastukseen (ilmoittautumismaksut, bensat, muut matkakulut jne.). Sen summan laskeminen loppui alkuunsa kun mietin pelkästään treenimatkoihin kuluvia bensakuluja, näyttelymatkoista ja -ilmoittautumismaksuista puhumattakaan! Meillä on sentään toko- ja näyttelyharrastus hyvin osa-aikaista ja satunnaista, verrattuna moneen muuhun aktiivisempaan harrastajaan!

Pakollisiin koiranomistajan kuluihin kuuluu myös auto(t). Bordercollie & Kelpie -uutiset (SBCAK:n jäsenlehti) lehden numerossa 3/2010 Kepon kynästä -palstalla Ville Palkinen pohti koiraharrastukseen olennaisesti liittyvää autoasiaa. Koiraharrastuspaikoille (tokokentille, maastoharjoituksiin, raunioille, näyttelyihin, agiilityhalleille jne.) pääseminen edellyttää miltei autoa, sillä monesti ne sijaitsevat julkisen liikenteen ulottumattomissa tai ainakin hankalien yhteyksien päässä.

Jotta autoon mahtuu sujuvasti kuljettaja ja kenties joku muu henkilö (satunnaisesti tai vakituisesti), tavarat ja koirat, olisi auton hyvä olla farmarimallinen. Tai pakettiauto.

Niinpä meidänkin kahden hengen suurperheessä on kaksi autoa. Toinen on  farmari- ja toinen pakettiauto.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei-toivottuja perennoja

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa