Mustavalkoista menoa

Kävimme tänään katsomassa Noppaa ja pentuja. Pennut olivat selvästi kasvaneet muutamassa päivässä, aika liikuttavaa kun ne "haukkuivat" (voiko sitä vielä haukkumiseksi sanoa :) ja maitobaarissa hännät kiikkuivat ylös alas imemisen tahtiin. Vaikea kuvitella, että noista marsun kokoisista rääpäleistä tulee ihan oikeita bordercollieita!   Maitobaarissa on tungosta

Kävimme eilen pikaisesti katsomassa Noppaa ja pentuja. Mamma-Noppa on niin roolissaan pentujen emänä, ettei meidän perään kuulemma kaivannut. Enkä yhtään ihmettele. Pennut ovat tasakokoisia ja tomeria, ihmeen vilkkaasti liikkuvia. Noin pieniä pentuja en ole vielä läheltä nähnytkään ja luulin, että ne vain makaisivat paikoillaan tai imisivät maitobaarissa. Ja pah! Nämä pikkumarsut möyrivät ees taas vatsansa täyteen saatuaan, ottivat tirsat missä sattuivat ja sitten ryömivät taas takaisin maitobaariin, sisarusten yli kömpien.  Äidin ja pojan tassut. Vielä tässä vaiheessa huisa kokoero. Reilun vuoden kuluttua on toisin :)  Noppa ja sininen urospentu

Monesti ensimmäistä koiraa harkitsevat tai koirista juurikaan tietämättömät ihmiset kauhistelevat rotukoirien hintoja. 1 000-1 500 euroa pennusta tuntuu olevan välillä kynnys rotukoiran hankintaan. Kun vain tietäisivät, että sehän on vain pieni osa koiran kustannuksista. Koiran rodusta ja koosta huolimatta sen hyvä hoito vaatii aina aikaa, vaivaa ja myös rahaa. Jos sattuu vielä Taran tapainen jarruton koheltaja kohdalle, ei muutama satanen per kuukausi tunnu missään. Pakollisten rokotusten ja madotuksien lisäksi tulevat ne muut eläinlääkärikulut. Taran tapauksessa pelkästään vakuutusten omavastuuosuudet ja ei-vakuutuksen korvattavat eläinlääkärikulut tältä vuodelta ovat useita satoja euroja. Tarkkaa summaa en uskalla edes laskea, mutta kun eläinlääkärikäyntejä oli kymmenkunta tämän vuoden aikana ja sterilisaatioleikkaus ei ollut ollenkaan vakuutuksen korvattavissa, niin kalliiksihan se taas tuli. Jos joskus kävisikin niin, että palkasta jäisi jotain käteenkin, niin ei huolta: jo

Leppoisaa ja mukavaa joulunaikaa! Tarakin toivottaa, kerrankin rauhallisena :)

Onpas outoa kun meillä ei ole kuin yksi koira, joka sekin on hyvin rauhallinen. Tara toipuu yhä leikkauksesta, lepäilee ja kireän pakkasen takia käy pihalla vain pikatarpeillaan. Noppa synnytti eilen vielä myöhään yhden enkelin, nätin narttupennun. Se oli yhdeksäs ja viimeinen pentu. Kahdeksan muuta pentua voivat hyvin ja Noppa on kuulemma oikein hyvä emä. Viime yön Noppa imetti lisäksi kuutta orvoksi jäänyttä saksanpaimenkoiran pentua. Ei käy kateeksi Nopan eikä pentujen kasvattajan Sirpan ja hänen perheensä urakkaa, kaikki ovat valvoneet toista vuorokautta putkeen. Ja tuosta se monen viikon hoivarumba vasta alkoi!  Tara trikoissaan

Tänään oli erikoinen päivä kummallekin koirallemme: Noppa sai pentuja ja Tara sterilisoitiin. Nopan synnytys on sujunut hyvin, pentuja on tällä hetkellä rutkasti, muttei onneksi niin paljoa kuin pelkäsin :) Kirjoitan lisää kunhan synnytys on kokonaan ohi. Noppa ja jo syntyneet pennut voivat hyvin ja Noppa on kuulemma erinomainen mamma. Tara sterilisoitiin tänään, kävimme Haarajoen eläinlääkäriasemalla Pekka Mannisella. Operaatio sujui hyvin. Oli syytäkin leikkauttaa Tara, suurentuneet munasarjat viittasivat siihen, että seuraava juoksu olisi ollut ongelmallinen ja riski kohtutulehdukseen suuri. Tara toipuu nyt nukutusainepöhnästä vihreät haavansuojatrikoot ja takki yllä.

Päivä meni Nopalla hyvin, mutta iltaa kohden pentujen vauhti kai lisääntyi ja teki Nopan olon tukalaksi. Se läähättää ja piipittää ja tulee liki (poikkeuksellista Nopalta). Sen vatsanympärys on leveimmältä kohdalta 81 cm (!!), joten ei ihme jos olo ei ole hääppöinen... Painoa en ole saanut punnittua kolmeen viikkoon, olisi ollut mielenkiintoista tietää miten paljon se on kasvanut.

Nopan ruumiinlämpö laskee ja vatsalinja myös. Nisät ovat täyttyneet maidosta ja masuasukeilla on krooninen zumba-tanssi päällä. Noppa lähtee kohta äitiyslomalle Borderiinan -kenneliin ja palaa sitten kun pennut ovat tarpeeksi vanhoja. Onneksi minun ei tarvitse olla mukana synnytyksessä, pyörtyisin siellä kuitenkin. Noppa on yhä hyväntuulinen ja ihmeen pirteä, vahtii sitä varten tuotua kuivamuonasäkkiä ja lyllertää reippaasti ulkona. Tosin lenkit ovat pakkasen takia lyhyitä, Taran harmiksi. Eilen Noppa oli pedannut raivoisasti kaikki talon matot (niitä ei ole montaa) ja omat petinsä. Noppa ja mahtava runko :) Tara-hankitönöttäjä

Toissailtana laitoin korvani Nopan mahaa vasten ja sieltä kuului loiskintaa :) Ei ruuansulatusääniä tms. vaan selvää loisketta. Pennut jumppasivat :) Eilen Noppa oli selvästi sen oloinen, että kaipasi hierontaa ja hellyyttä. Se tunki valtavan ruhonsa puoliväkisin syliini, vaikka sillä oli selvästi tukalan kuuma jo muutenkin. Hieroin sen selkää ja masua ja kokeilin varovasti tuntuuko siellä mitään liikehdintää vielä. Tuntuihan siellä! Pikkupikkupotkuja ja työntämistä. Aivan liikuttavaa! Noppa on koostaan huolimatta ( se on valtava!) pirteä ja touhukas, tosin ottaa useasti tirsoja pitkin päivää ja iltaa. Lenkillä se ei enää viihdy, kääntyisi ensimmäisestä kadunkulmasta jo takaisin kotiin. Noppa on niin iso ja masuliikehdintä sen verran topakan tuntuista, että luulen sen synnyttävän jo ennen jouluaattoa. Niin arvelee moni muukin. Jännä nähdä miten synnytysaikataulun ennustukset ja pentujen määrän arvuuttelut osuvat kohdalleen :)

Bordercollie&kelpieyhdistyksen keskustelufoorumilla käydään läpi tämän vuoden alussa keskustelijoiden sinne käymiä tulostavoitteita: ovatko ne ovat toteutuneet tai jääneet toteutumatta. Pohdin asiaa tänään Messukeskuksen näyttelyssä käytyjen keskusteluiden jälkeen mitä suunnitelmia ja tavoitteita minulla on omille karvahirviöilleni ensi vuodelle ja miten tämä vuosi meni. Tarkkoja suunnitelmia ja tiukkoja tavoitteita on turha tehdä, ainakin meillä. Sekä Juha että minä olemme sitä mieltä, että Noppa ja Tara ovat ensisijaisesti meidän rakkaita lemmikkejämme, eivät tuloskoneita. Tosin kukaan tuloskoneiksi noita kahta pölhöä uskookaan.. Tämän vuoden alussa toivoin, että saisin Nopalle valionarvon ja TK2 -tunnuksen, eli kolme ykköstulosta avoimen luokan tottelevaisuuskisoista. Luonnetestistäkin toivoin hyvää hyväksyttyä tulosta. Taralle toivoin möllitokon korkkaamista ja kenties jopa ihan oikeita kisojakin. Noppa läpäisi luonnetestin hyvillä pisteillä toukokuussa ja sai viimeise

Noppa meinasi ottaa päivän ylimääräisen liha-aterian tänään kun annoin sille kuivatun maksanpalan. Hyvä ettei sormenpääni lähteneet samalla kun tuo jättipiraija iski kiinni. Jösses se on ahne! Lenkillä tuumasin, että umpihankilenkit (eli kaikki metsälenkit kun tänäänkin sataa lunta tauotta) taitavat jäädä Nopalta nyt väliin pitkäksi aikaa. Tara paineli hangessa kuin sähköiskun saanut rusakko ja viikonloppuhoidossa oleva Manta-mummobortsu hiippaili edelläni. Noppa lyllersi perässäni, maha hankea laahaten. Päivän kuvasaldoa JättiNoppa :) Hieman eroa muodoissa verrattuna tähän puolentoista vuoden takaiseen kuvaan :) Noppa ja VarisTV  Tara hangessa Karva-akat koirahuoneessa Nopan sohvalla

Noppa on liikuttava (ja todella iso) tuleva mammakoira. Se on ihmeen hyväntuulinen, ottaen huomioon että olo ei ole varmaan kovin mukava ja tukalammaksi vain tulee kun päivät kuluvat. Laskettuun aikaan (=jouluaattoon) on tasan kaksi viikkoa. Noppa ei ole enää kasvanut leveyttä,  vaan sen selkälinja on valunut alaspäin. Nisät ovat isot ja punaiset, maitoa alkaa kertyä ja vatsalinja on muljahtanut monta senttiä lähemmäs lattiaa. Vielä se liikkuu hyvin lenkeillä mukana, tosin turhia askeleita se ei ota. Ruokahalu on pohjaton ja ainoa asia, joka sitä selvästi kiukuttaa, on (muka) liian vähäinen ruuan tarjonta. Toinen ärsytystä aiheuttava asia on Taran leikkiminen. Nopan mielestä kaikki turha hörhöily (joksi se Taran leikit laskee) on nyt paheksuttavaa. Tara ei saisi tappaa pehmoapinoitaan saati vinguttaa muovilelujaan. Pentujen liikkeet tai muut raskauden aiheuttamat asiat taitavat jollain lailla kutittaa tai vaivata Noppaa, sillä se saa yksinään kulmahuoneessa koirahuoneessa hilpeit

Palasimme äsken metsälenkiltä koirien kanssa. Oli taas hikilenkki, lunta polviin asti eikä polusta tietoakaan. Piti kulkea nöyränä, puut olivat painuneet lumen painosta polun ylle ja pienikin tärähdys heitti lumet oksilta niskaan. Tara pomppi taas kuin järkeä vailla umpihangessa, Noppa lyllersi perässäni. Kotona Tara nukahti jalkojeni juureen tietokonepöydän alle. Noppa ravasi paikalle huolestuneen oloisena, nuoli Taran korvia ja teki rauhoittavia eleitä (haukotteli ja käänsi katsetta muualle). Sitten se kävi Taran eteen makaamaan, tassut Taran jalkojen välissä. Nuoli Taran naamaa ja lähti pois. Mikä lienee hormonikohtaus " pakko helliä jotain jotenkin"? Tara näytti lähinnä hämmästyneeltä eikä yhtään siltä, että olisi ylimääräistä huolenpitoa kaivannut.

Nopan odotuksen myötä olen joutunut pyörtämään sanojani koiristamme. Ensimmäisen kerran pyörsin sanomani " Meidän koirat eivät ikinä varasta." kun Noppa teki inventaarion roskapussiin muutama viikko sitten ja imuroi sieltä ne broilerinluut. Nyt piti perua kehu " Meidän koirat ottavat namit kädestä nätisti :". Noppa nakkaa sormiin kuin raivotautinen piraija jos sille tarjoaa namia kädestä. Yleensäkin sen herkkuna ollut  naudan maksa pikku paloina on nyt sellaista herkkua että antajan sormet ovat vaarassa. Ennen se otti namit kädestä huulilla varovasti hamuten, ei enää... Raskaus on selvästi myös yksinkertaistanut sen elämää: syömään, lenkille, nukkumaan, syömään, lenkille, nukkumaan, syömään, syömään, syömään... Se söisi pohjattomasti jos voisi. PAITSI: löysin loistokeinon hillitä sen syömistä. Keitetty riisi. Jostain syystä Noppa inhoaa keitettyä riisiä hyvin, hyvin paljon. Kai sillä tuli pentuna kiintiö täyteen. Riisi kuivamuonan joukossa hillitsee ahmimi

Tämän kuun kaikkea-muuta-kuin vakioarvonta: Montako pentua Noppa punkeaa maailmaan? Vinkki: selän leveyden perusteella enemmän kuin ultrassa näkyneet 7. Kolme viikkoa aattoon aikaa ja Nopan selkään voisi kohta laittaa satulan. Tai siis voisi laittaa jo nyt. Toivottavasti reippaat pakkaset pysyisivät poissa pitkään. Nopan talvitakin vyötärönauhan joustovara alkaa loppua. Tuleva mammakoira on kokoonsa ja oloonsa nähden pirteä ja hyväntuulinen. Yhtenä iltana se sai ilohepulin sohvallaan ja puolivahingossa päästi ilohaukun, jota hämmästyi itsekin. "Mikä ääni se oli?!"