kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

22.11.2010

Tukevasti tiineenä

Noppa siis. Todistettavasti. Lauantaina ultrassa näkyi ainakin 7 (!) pentua. Nopan tuntien se voi pyöräyttää jälkeläisiä enemmänkin. Kun kerran tehdään, niin tehdään niitä sitten riittävästi...

Nopan raskaus on puolessavälissä, mutta oireita yllin kyllin. Aamupahoinvoinnit jatkuvat (kiva hörppiä kahvia kun vierestä kuuluu ruokakupilta selvä "YÄÄÄÄK!"), väsyttää kauheasti (minulla on kohta reikä toppahousuissa  kun Noppa kulkee metsälenkillä perässäni kirsu kiinni pohkeessani) ja huumorintaju on tiukalla. Tara ei saisi leikkiä leluilla eikä tehdä oikein muutakaan. Toisaalta sen ymmärtää. Jos oma olo on väsynyt ja etova, ei vieressä rallattava mustavalkoinen tarhapöllö riemastuta lainkaan.

Toivottavasti säästyisimme Taran valeraskaudelta. Kaksi mammahormonien sekoittamaa bordercollieta niiden normaalien hörhöilyjen lisäksi ei naurata...

Kävimme lauantaina Nopan kanssa hallilla (viimeisen kerran pitkään aikaan kun hallitauko kestää tammikuuhun ja Noppa pääsee sinne vasta kevättalvella pentujen jälkeen). Siellä oli agilitytreenit, tuli mamma-Noppaan vauhtia! Hyppyesteet olivat sopivan matalia ja rata lyhyt. Noppa on yllättävän vauhdikas ja innokas agilityssa, se nauttii siitä selvästi.

Illalla kävin Taran kanssa kenttätreeneissä, pitkästä aikaa juoksutauon jälkeen. Tauko on ollut selvästi liian pitkä, Tara keskittymiskyky oli nollassa ja oppimiskyky kaukana kuin helteet helmikuussa.

2 kommenttia: