Kalorinkulutuskausi alkoi

Talvi tuli kertaheitolla - tai siis moneen kertaan lunta satamalla ja pakkasta pitämällä. Lunta on sen verran, että metsälenkillä alkaa taas tuntua reisissä. Minulla nimittäin.

Viime talvena en muista montaa kertaa palelleeni, mutta sitäkin enemmän hikoilleeni kun tarvoin reisiä myöten hangessa metsässä. Painoni putosi 4 kiloa, enkä todellakaan muuttanut ruokailutapojani kuin korkeintaan huonompaan suuntaan.

Yleensä hankilenkillä Tara pomppii umpihangessa edessäni tai sivulla, Noppa tulee tiivisti perässäni (emäntä hoitaa auran hommat..). Tänään päätin tehdä kunnon metsälenkin. Alkumatkasta Tara riekkui koko rahan edestä, mutta loppumatkasta sekin tuli perässäni polkua pitkin. Puolessavälissä piti kääntyä takaisin, sen verran raskasta monen kuukauden tauon jälkeen oli hangessa kävellä. Reisilihaksissa tuntui, vaikka lunta oli vain pohkeeseen asti.

Noppa hiippaili perässäni vielä toistaiseksi reippaasti, se saa tulla mukana niin kauan kuin jaksaa. Kun tuleva mammakoira alkaa väsyä, me käännymme kotiin. Muutaman viikon kuluttua sen lenkit ovat jo todella lyhyitä...

Noppa on hyvin raukea, mutta ei enää niin väsynyt kuin vielä viime viikolla. Nopan selkä levenee hurjaa tahtia, vaikka sen ruokahalu on edelleen huono (montakohan pentua sieltä on tulossa...). Iltaisin se kyllä söisi, mutta aamuisin sille ei uppoa juuri mikään. Se tuhisee kupilla ja nostelee kuivamuonapapanoita lattialle, josta Tara käy imemässä ne suuhunsa.

Tara ei taida onneksi olla valeraskaana. Sen verran rankasti se kurmottaa vinku- ja pehmolelujaan, ettei se niitä ainakaan pentuinaan pidä. Eikä osoita minkään sortin hoivaamisviettiä mihinkään suuntaan muutenkaan. Hyvin taramaista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Ei-toivottuja perennoja

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa