kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

14.9.2010

Myyrät kuin Copperfieldin apulaiset

Suunnittelin viettäväni työviikon jälkeisen nollauksen puutarhatöissä viime perjantaina. Sen sijaan, että olisin rentoutunut ja laskenut verenpainetta kädet mullassa möyhien, nostinkin adrealiinin ja verenpaineen ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt, mihin on hävinnyt osa perennoista ja miksi kahdessa kukkapenkissä on tyhjää (jopa rikkaruohotonta) tilaa.

Kauppialan tilauksen toimitusta odottaessani olin hamstrannut Terrasta ja Tarjoustalosta erilaisia (edullisia) kukkasipuleita, joita ajattelin istuttaa kukkapenkkien tyhjiin kohtiin.

Läppäsin lapion kukkapenkkiin - ja se upposi sinne puoliväliin vartta asti! Puolikas kukkapenkistä oli hävinnyt kuin sisustusintoilija Ikeaan. Myyrä(t) oli(vat) syöneet kaiken dahliaa, varjoliljaa, akilleijaa ja jotain yksivuotista tunnistamatonta kukkaa lukuunottamatta. Sinne jonnekin katosivat kerrotut unikot, hehkuvat rakkaudet, salvia... ja paljon, paljon muuta. Ne perennat olivat hävinneet kuin David Copperfieldin taikomat tankit, ei edes juurien paloja näkynyt.

Kaikki ne ihanat liljat, joiden kuvia olen tännekin laittanut, olivat kadonneet. Vain mädät maanpäälliset varret törröttivät pystyssä puolityhjässä penkissä. Jostain syystä varjoliljat eivät ole myyrille kelvanneet. Onneksi edes ne säästyivät.

Kostoksi myyrille tumppasin penkkiin muutaman keisarinpikarinliljan sipulin haisemaan. Siinähän imppaavat sitä pahanhajuista kukkaa ja vielä pahemman hajuista sipulia ensi kesään asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti