Mustavalkoista menoa

Kävimme tänään katsomassa Noppaa ja pentuja. Pennut olivat selvästi kasvaneet muutamassa päivässä, aika liikuttavaa kun ne "haukkuivat" (voiko sitä vielä haukkumiseksi sanoa :) ja maitobaarissa hännät kiikkuivat ylös alas imemisen tahtiin. Vaikea kuvitella, että noista marsun kokoisista rääpäleistä tulee ihan oikeita bordercollieita!   Maitobaarissa on tungosta

Kävimme eilen pikaisesti katsomassa Noppaa ja pentuja. Mamma-Noppa on niin roolissaan pentujen emänä, ettei meidän perään kuulemma kaivannut. Enkä yhtään ihmettele. Pennut ovat tasakokoisia ja tomeria, ihmeen vilkkaasti liikkuvia. Noin pieniä pentuja en ole vielä läheltä nähnytkään ja luulin, että ne vain makaisivat paikoillaan tai imisivät maitobaarissa. Ja pah! Nämä pikkumarsut möyrivät ees taas vatsansa täyteen saatuaan, ottivat tirsat missä sattuivat ja sitten ryömivät taas takaisin maitobaariin, sisarusten yli kömpien.  Äidin ja pojan tassut. Vielä tässä vaiheessa huisa kokoero. Reilun vuoden kuluttua on toisin :)  Noppa ja sininen urospentu

Monesti ensimmäistä koiraa harkitsevat tai koirista juurikaan tietämättömät ihmiset kauhistelevat rotukoirien hintoja. 1 000-1 500 euroa pennusta tuntuu olevan välillä kynnys rotukoiran hankintaan. Kun vain tietäisivät, että sehän on vain pieni osa koiran kustannuksista. Koiran rodusta ja koosta huolimatta sen hyvä hoito vaatii aina aikaa, vaivaa ja myös rahaa. Jos sattuu vielä Taran tapainen jarruton koheltaja kohdalle, ei muutama satanen per kuukausi tunnu missään. Pakollisten rokotusten ja madotuksien lisäksi tulevat ne muut eläinlääkärikulut. Taran tapauksessa pelkästään vakuutusten omavastuuosuudet ja ei-vakuutuksen korvattavat eläinlääkärikulut tältä vuodelta ovat useita satoja euroja. Tarkkaa summaa en uskalla edes laskea, mutta kun eläinlääkärikäyntejä oli kymmenkunta tämän vuoden aikana ja sterilisaatioleikkaus ei ollut ollenkaan vakuutuksen korvattavissa, niin kalliiksihan se taas tuli. Jos joskus kävisikin niin, että palkasta jäisi jotain käteenkin, niin ei huolta: jo

Leppoisaa ja mukavaa joulunaikaa! Tarakin toivottaa, kerrankin rauhallisena :)

Onpas outoa kun meillä ei ole kuin yksi koira, joka sekin on hyvin rauhallinen. Tara toipuu yhä leikkauksesta, lepäilee ja kireän pakkasen takia käy pihalla vain pikatarpeillaan. Noppa synnytti eilen vielä myöhään yhden enkelin, nätin narttupennun. Se oli yhdeksäs ja viimeinen pentu. Kahdeksan muuta pentua voivat hyvin ja Noppa on kuulemma oikein hyvä emä. Viime yön Noppa imetti lisäksi kuutta orvoksi jäänyttä saksanpaimenkoiran pentua. Ei käy kateeksi Nopan eikä pentujen kasvattajan Sirpan ja hänen perheensä urakkaa, kaikki ovat valvoneet toista vuorokautta putkeen. Ja tuosta se monen viikon hoivarumba vasta alkoi!  Tara trikoissaan

Tänään oli erikoinen päivä kummallekin koirallemme: Noppa sai pentuja ja Tara sterilisoitiin. Nopan synnytys on sujunut hyvin, pentuja on tällä hetkellä rutkasti, muttei onneksi niin paljoa kuin pelkäsin :) Kirjoitan lisää kunhan synnytys on kokonaan ohi. Noppa ja jo syntyneet pennut voivat hyvin ja Noppa on kuulemma erinomainen mamma. Tara sterilisoitiin tänään, kävimme Haarajoen eläinlääkäriasemalla Pekka Mannisella. Operaatio sujui hyvin. Oli syytäkin leikkauttaa Tara, suurentuneet munasarjat viittasivat siihen, että seuraava juoksu olisi ollut ongelmallinen ja riski kohtutulehdukseen suuri. Tara toipuu nyt nukutusainepöhnästä vihreät haavansuojatrikoot ja takki yllä.

Päivä meni Nopalla hyvin, mutta iltaa kohden pentujen vauhti kai lisääntyi ja teki Nopan olon tukalaksi. Se läähättää ja piipittää ja tulee liki (poikkeuksellista Nopalta). Sen vatsanympärys on leveimmältä kohdalta 81 cm (!!), joten ei ihme jos olo ei ole hääppöinen... Painoa en ole saanut punnittua kolmeen viikkoon, olisi ollut mielenkiintoista tietää miten paljon se on kasvanut.

Nopan ruumiinlämpö laskee ja vatsalinja myös. Nisät ovat täyttyneet maidosta ja masuasukeilla on krooninen zumba-tanssi päällä. Noppa lähtee kohta äitiyslomalle Borderiinan -kenneliin ja palaa sitten kun pennut ovat tarpeeksi vanhoja. Onneksi minun ei tarvitse olla mukana synnytyksessä, pyörtyisin siellä kuitenkin. Noppa on yhä hyväntuulinen ja ihmeen pirteä, vahtii sitä varten tuotua kuivamuonasäkkiä ja lyllertää reippaasti ulkona. Tosin lenkit ovat pakkasen takia lyhyitä, Taran harmiksi. Eilen Noppa oli pedannut raivoisasti kaikki talon matot (niitä ei ole montaa) ja omat petinsä. Noppa ja mahtava runko :) Tara-hankitönöttäjä

Toissailtana laitoin korvani Nopan mahaa vasten ja sieltä kuului loiskintaa :) Ei ruuansulatusääniä tms. vaan selvää loisketta. Pennut jumppasivat :) Eilen Noppa oli selvästi sen oloinen, että kaipasi hierontaa ja hellyyttä. Se tunki valtavan ruhonsa puoliväkisin syliini, vaikka sillä oli selvästi tukalan kuuma jo muutenkin. Hieroin sen selkää ja masua ja kokeilin varovasti tuntuuko siellä mitään liikehdintää vielä. Tuntuihan siellä! Pikkupikkupotkuja ja työntämistä. Aivan liikuttavaa! Noppa on koostaan huolimatta ( se on valtava!) pirteä ja touhukas, tosin ottaa useasti tirsoja pitkin päivää ja iltaa. Lenkillä se ei enää viihdy, kääntyisi ensimmäisestä kadunkulmasta jo takaisin kotiin. Noppa on niin iso ja masuliikehdintä sen verran topakan tuntuista, että luulen sen synnyttävän jo ennen jouluaattoa. Niin arvelee moni muukin. Jännä nähdä miten synnytysaikataulun ennustukset ja pentujen määrän arvuuttelut osuvat kohdalleen :)

Bordercollie&kelpieyhdistyksen keskustelufoorumilla käydään läpi tämän vuoden alussa keskustelijoiden sinne käymiä tulostavoitteita: ovatko ne ovat toteutuneet tai jääneet toteutumatta. Pohdin asiaa tänään Messukeskuksen näyttelyssä käytyjen keskusteluiden jälkeen mitä suunnitelmia ja tavoitteita minulla on omille karvahirviöilleni ensi vuodelle ja miten tämä vuosi meni. Tarkkoja suunnitelmia ja tiukkoja tavoitteita on turha tehdä, ainakin meillä. Sekä Juha että minä olemme sitä mieltä, että Noppa ja Tara ovat ensisijaisesti meidän rakkaita lemmikkejämme, eivät tuloskoneita. Tosin kukaan tuloskoneiksi noita kahta pölhöä uskookaan.. Tämän vuoden alussa toivoin, että saisin Nopalle valionarvon ja TK2 -tunnuksen, eli kolme ykköstulosta avoimen luokan tottelevaisuuskisoista. Luonnetestistäkin toivoin hyvää hyväksyttyä tulosta. Taralle toivoin möllitokon korkkaamista ja kenties jopa ihan oikeita kisojakin. Noppa läpäisi luonnetestin hyvillä pisteillä toukokuussa ja sai viimeise

Noppa meinasi ottaa päivän ylimääräisen liha-aterian tänään kun annoin sille kuivatun maksanpalan. Hyvä ettei sormenpääni lähteneet samalla kun tuo jättipiraija iski kiinni. Jösses se on ahne! Lenkillä tuumasin, että umpihankilenkit (eli kaikki metsälenkit kun tänäänkin sataa lunta tauotta) taitavat jäädä Nopalta nyt väliin pitkäksi aikaa. Tara paineli hangessa kuin sähköiskun saanut rusakko ja viikonloppuhoidossa oleva Manta-mummobortsu hiippaili edelläni. Noppa lyllersi perässäni, maha hankea laahaten. Päivän kuvasaldoa JättiNoppa :) Hieman eroa muodoissa verrattuna tähän puolentoista vuoden takaiseen kuvaan :) Noppa ja VarisTV  Tara hangessa Karva-akat koirahuoneessa Nopan sohvalla

Noppa on liikuttava (ja todella iso) tuleva mammakoira. Se on ihmeen hyväntuulinen, ottaen huomioon että olo ei ole varmaan kovin mukava ja tukalammaksi vain tulee kun päivät kuluvat. Laskettuun aikaan (=jouluaattoon) on tasan kaksi viikkoa. Noppa ei ole enää kasvanut leveyttä,  vaan sen selkälinja on valunut alaspäin. Nisät ovat isot ja punaiset, maitoa alkaa kertyä ja vatsalinja on muljahtanut monta senttiä lähemmäs lattiaa. Vielä se liikkuu hyvin lenkeillä mukana, tosin turhia askeleita se ei ota. Ruokahalu on pohjaton ja ainoa asia, joka sitä selvästi kiukuttaa, on (muka) liian vähäinen ruuan tarjonta. Toinen ärsytystä aiheuttava asia on Taran leikkiminen. Nopan mielestä kaikki turha hörhöily (joksi se Taran leikit laskee) on nyt paheksuttavaa. Tara ei saisi tappaa pehmoapinoitaan saati vinguttaa muovilelujaan. Pentujen liikkeet tai muut raskauden aiheuttamat asiat taitavat jollain lailla kutittaa tai vaivata Noppaa, sillä se saa yksinään kulmahuoneessa koirahuoneessa hilpeit

Palasimme äsken metsälenkiltä koirien kanssa. Oli taas hikilenkki, lunta polviin asti eikä polusta tietoakaan. Piti kulkea nöyränä, puut olivat painuneet lumen painosta polun ylle ja pienikin tärähdys heitti lumet oksilta niskaan. Tara pomppi taas kuin järkeä vailla umpihangessa, Noppa lyllersi perässäni. Kotona Tara nukahti jalkojeni juureen tietokonepöydän alle. Noppa ravasi paikalle huolestuneen oloisena, nuoli Taran korvia ja teki rauhoittavia eleitä (haukotteli ja käänsi katsetta muualle). Sitten se kävi Taran eteen makaamaan, tassut Taran jalkojen välissä. Nuoli Taran naamaa ja lähti pois. Mikä lienee hormonikohtaus " pakko helliä jotain jotenkin"? Tara näytti lähinnä hämmästyneeltä eikä yhtään siltä, että olisi ylimääräistä huolenpitoa kaivannut.

Nopan odotuksen myötä olen joutunut pyörtämään sanojani koiristamme. Ensimmäisen kerran pyörsin sanomani " Meidän koirat eivät ikinä varasta." kun Noppa teki inventaarion roskapussiin muutama viikko sitten ja imuroi sieltä ne broilerinluut. Nyt piti perua kehu " Meidän koirat ottavat namit kädestä nätisti :". Noppa nakkaa sormiin kuin raivotautinen piraija jos sille tarjoaa namia kädestä. Yleensäkin sen herkkuna ollut  naudan maksa pikku paloina on nyt sellaista herkkua että antajan sormet ovat vaarassa. Ennen se otti namit kädestä huulilla varovasti hamuten, ei enää... Raskaus on selvästi myös yksinkertaistanut sen elämää: syömään, lenkille, nukkumaan, syömään, lenkille, nukkumaan, syömään, syömään, syömään... Se söisi pohjattomasti jos voisi. PAITSI: löysin loistokeinon hillitä sen syömistä. Keitetty riisi. Jostain syystä Noppa inhoaa keitettyä riisiä hyvin, hyvin paljon. Kai sillä tuli pentuna kiintiö täyteen. Riisi kuivamuonan joukossa hillitsee ahmimi

Tämän kuun kaikkea-muuta-kuin vakioarvonta: Montako pentua Noppa punkeaa maailmaan? Vinkki: selän leveyden perusteella enemmän kuin ultrassa näkyneet 7. Kolme viikkoa aattoon aikaa ja Nopan selkään voisi kohta laittaa satulan. Tai siis voisi laittaa jo nyt. Toivottavasti reippaat pakkaset pysyisivät poissa pitkään. Nopan talvitakin vyötärönauhan joustovara alkaa loppua. Tuleva mammakoira on kokoonsa ja oloonsa nähden pirteä ja hyväntuulinen. Yhtenä iltana se sai ilohepulin sohvallaan ja puolivahingossa päästi ilohaukun, jota hämmästyi itsekin. "Mikä ääni se oli?!"

Joulukalenterista avataan luukkuja aattoa odotellessa. Meillä ruksataan päiviä kalenterista. Tosin aaton odotukset ovat aika erilaiset kuin muilla. Nopan laskettu synnytyshetki on silloin. Päivä päivältä Noppa leviää ja muuttuu rauhallisemmaksi käytökseltään. Muutaman viikon se on yökkäillyt aamuruualle ja ollut selvästi pahoinvoiva. Siis rehellista aamupahoinvointia! Tänä viikonloppuna taisi iskeä se syöppövaihe päälle, josta minua on jo varoiteltu. Nyt uppoaisi kaikki, mitä kirsun eteen laitetaan. Sen sijaan Tara, joka tähän asti on käynyt inventoimassa Nopan sylkemät kuivamuonat, on aloittanut ruuan kanssa oikkuilemisen. Ota noista nyt selvää. Tara ei ole edes valeraskaana. Taralle ei pieni dieetti ole yhtään haitaksi ja Nopan kanssa pitää olla tarkkana, ettei se saa ruokaa yli sallitun määrän. Nopan nisät ovat selvästi suurentuneet ja punaiset, se läähättää helposti eikä ulkona tee yhtään turhaa liikettä. Sisällä se ojentelee joko etu- tai takajalkaa ja mulkaisee vatsaansa sa

Talvi tuli kertaheitolla - tai siis moneen kertaan lunta satamalla ja pakkasta pitämällä. Lunta on sen verran, että metsälenkillä alkaa taas tuntua reisissä. Minulla nimittäin. Viime talvena en muista montaa kertaa palelleeni, mutta sitäkin enemmän hikoilleeni kun tarvoin reisiä myöten hangessa metsässä. Painoni putosi 4 kiloa, enkä todellakaan muuttanut ruokailutapojani kuin korkeintaan huonompaan suuntaan. Yleensä hankilenkillä Tara pomppii umpihangessa edessäni tai sivulla, Noppa tulee tiivisti perässäni (emäntä hoitaa auran hommat..). Tänään päätin tehdä kunnon metsälenkin. Alkumatkasta Tara riekkui koko rahan edestä, mutta loppumatkasta sekin tuli perässäni polkua pitkin. Puolessavälissä piti kääntyä takaisin, sen verran raskasta monen kuukauden tauon jälkeen oli hangessa kävellä. Reisilihaksissa tuntui, vaikka lunta oli vain pohkeeseen asti. Noppa hiippaili perässäni vielä toistaiseksi reippaasti, se saa tulla mukana niin kauan kuin jaksaa. Kun tuleva mammakoira alkaa väsyä

Noppa siis. Todistettavasti. Lauantaina ultrassa näkyi ainakin 7 (!) pentua. Nopan tuntien se voi pyöräyttää jälkeläisiä enemmänkin. Kun kerran tehdään, niin tehdään niitä sitten riittävästi... Nopan raskaus on puolessavälissä, mutta oireita yllin kyllin. Aamupahoinvoinnit jatkuvat (kiva hörppiä kahvia kun vierestä kuuluu ruokakupilta selvä " YÄÄÄÄK!" ), väsyttää kauheasti (minulla on kohta reikä toppahousuissa  kun Noppa kulkee metsälenkillä perässäni kirsu kiinni pohkeessani) ja huumorintaju on tiukalla. Tara ei saisi leikkiä leluilla eikä tehdä oikein muutakaan. Toisaalta sen ymmärtää. Jos oma olo on väsynyt ja etova, ei vieressä rallattava mustavalkoinen tarhapöllö riemastuta lainkaan. Toivottavasti säästyisimme Taran valeraskaudelta. Kaksi mammahormonien sekoittamaa bordercollieta niiden normaalien hörhöilyjen lisäksi ei naurata... Kävimme lauantaina Nopan kanssa hallilla (viimeisen kerran pitkään aikaan kun hallitauko kestää tammikuuhun ja Noppa pääsee sinne vasta

Oravien ja lukuisten eri lintulajien lisäksi talviruokintapaikalla käy joku jyrsijä. Se on pienempi kuin rotta, mutta isompi kuin hiiri. Sillä on vaaleanruskea turkki ja puolipitkä häntä. Jos tunnistan sen myyräksi, se saa kalmakyytiä, vaikka eläimistä pidänkin. Pihan kukkapenkkeihin on ilmaantunut taas uusia syviä ja isoja onkaloita myyrien jäljiltä. Takuulla keväällä sieltä ei nouse kuin vesiheinää ja nokkosta. Niitä kun ei tältä pihalta saa hävitettyä näemmä mikään, valitettavasti. Olen varma, että joudun sanomaan heiheit istuttamilleni eri sipulilajikkeille ainakin muutamien penkkien osalta. Puhumattakaan sinne istutetuista perennoista ja muista kasveista. Rinteessä oleva perennapenkki on hiekkapohjaista, elän toivossa etteivät myyrät osu sinne. Kärhö on riemastunut lämpimästä ja kosteasta syksystä niin, että tekee uusia nuppuja. Jos ensi viikko on vielä lauha, se saattaa kukkiakin.

Laitoin muutama viikko sitten linnuille talviruokintapaikan ison pihasyreenin alle. Noppa sai samalla OravaTV:n sisäkanavan. Taran mielestä OravaTV on tosi tylsä. Se seuraa mieluummin CSI Miami -sarjaa olohuoneen sohvalla.

Aamupahoinvointia, laiskuutta, hellyydenkipeyttä, raskaita huokailuja ja roikkuvaa vatsanalusnahkaa (nyt jo!). Noppa potee hulppeaa valeraskautta tai sitten se on oikeasti tuleva mamma.

Kaloreiden kulumisesta en tiedä, mutta luulisi että niitä(kin) kuluu. Hermojen lisäksi. Kas näin minä jumppaan tahattomasti kahden hormoneistaan sekaisin olevan narttukoiran kanssa: Aamujumppa: ensin reipas takakeno heti portista kadulle astuttaessa. Reipasta äänijänteiden virittelyä, joka tuo samalla happea aivoihin. Tehotakakenoasento venyttää käsivarsilihaksia ja nostaa verenpainetta. Parinkymmenen metrin jälkeen Noppa toteaa, ettei oravia ole tiellä (yllätys yllätys.. säkkipimeässä aamukuudelta kaikki tervejärkiset oravat ovat vielä nukkumassa) eikä naapurin sekopäinen sakemanni tule vastaan (niin kuin ei ole tullut viimeiseen puoleen vuoteen). Kun oravamahdollisuus on hävinnyt, voikin sitten tempaista tien toisella  nuuskimaan. Tai niin Noppa kuvittelee. Lyhyen katuosuuden jälkeen kävely säkkipimeässä metsässä tehostaa kuuloani, näköaistiani ja reagointikykyäni. Etenkin kun Tara saa hepulin ja töminästä päätellen pitää miettiä mihin suuntaan sitä väistän. Tara kun tulee

Noppa se on hyvin varma siitä, että pentuja on tulossa. Paljon. Ja ne tarvitsevat oikeanlaista ravintoa. Paljon. Nopan mielestä oikeanlainen ravinto tarkoittaa kaikkea muuta kuin kuivamuonaa ja Yrjölän puuroa (sen vakioruokaa). Oikeanlainen, tiineen nartun (...) ruokavalio koostuu sen mielestä mm. broilerinluista ja -nahasta, sekä kaikenlaisista herkuista. Olen aina kehunut, että meidän koirat eivät varasta pöydältä. Yhden ainoan kerran Noppa on ottanut pöydän kulmalla olleen dentastix-herkkuluun, koska sen mielestä ne kuuluvat koirille, ei ihmisille. Perjantaiaamuna kuulin keittiöstä rutinaa. Menin katsomaan, Noppa söi tyytyväisenä keskellä keittiön lattiaa roskiksesta varastamiaan broilerinluita. Tara tuhisi vieressäni hyvin tuohtuneena (" MINÄ en IKINÄ tekisi TUOTA!"...). Jälkiruuaksi kurinpitotoimenpiteiden jälkeen se sai Sirpan ohjeiden mukaan säilykeparsaa (kun parafiiniöljyä ei siihen hätään ollut). Sirpa ehdotti kermaviiliä tms. kyytipojaksi jotta se söisi pa

Kohta ne ovat taas täällä: lumi ja lumimöröt. Ja lumimörköjen jahtaaja. Nämä kuvat ovat otettu kännykällä viime talvena. Kuvissa on Noppa lumimörköprojektissa, umpihangessa parinkymmenen asteen pakkasessa metsässä. Ei tunnu kylmä eikä haittaa hanki!

Pieni episodi lomamme ajalta, jolloin koiramme olivat lenkillä vanhempieni kanssa. Isäni ja äitini olivat kävelleet koirien kanssa metsän läpi sellaiseen suuntaan, jossa en ollut heidän kanssaan käynyt. Eli vanhemmilleni täysin vieras suunta ja paikka. Isäni meinasi jo hermostua, kun maisema vaihtui peltoaukioksi jossa kaukana näkyi talo, eikä ollut tietoa missä suunnassa kotimme oli. Äitini sanoi koirille: "Mennään kotiin ". Noppa ja Tara mulkaisivat heitä (" Nyt jo? Puoli metsää vielä tutkimatta!") - ja lähtivät kävelemään. Vanhempani seurasivat perässä ja päätyivät kotikadullemme koirien johdattelemana. Kai ne jotain puhetta sitten (joskus) ymmärtävät, nuo meidän karvaiset opaskoiramme.

Juuri kun pääsin kirjoittamasta, ettei Noppa hötkyile juoksujensa tai mahdollisten tulevien pentujensa kanssa, niin... Noppa kieltäytyi iltaruuasta. Kerrassaan outoa käytöstä siltä. Ihan sama, jos  Tara lopettaisi päättömän kohkaamisensa lenkillä. Siis hyvin poikkeuksellista. Taralla on taas " mä en kestä jos en saa huomiota ihan just NYT " -vaihe. Ja pidot sen kuin pahenee tästä eteenpäin..

Kummatkin koirat nimittäin. Taas. Tai siis Tara taas. Tara teki toukokuussa juoksuja, aivan ajallaan. Sitten jostain syystä se päätti, että ei vielä ja lopetti alkaneet juoksut kuin seinään. Kesäkuussa se aloitti uudelleen, mutta ei osannut lopettaa niitä. Juoksut vaan jatkuivat ja helteet myös. Käytiin eläinlääkärissä pari kertaa kohtutulehduksen pelossa, onneksi turhaan. Eläinlääkäri suositteli Taran sterilisointia ja olimme ehdottomasti samaa mieltä. Olisin leikkauttanut sen jo aiemmin, mutta piti odottaa, että sen hormonitoiminta tasoittuu. Hah... Nopan juoksujen piti alkaa elokuussa, mutta jostain syystä se panttasi niitä lokakuulle asti. Sen ainoan kerran, kun niitä juoksuja odotettiin hartaasti! Noppa on astutettu viime päivinä, pentujen pitäisi syntyä jouluna Borderiinan kenneliin. Vaikka Noppa on hyvin vähäeleinen myös juoksuissaan (ei mitään suuria hormoneista johtuvaa hössötystä tai innokkuutta), on Tara ollut Nopan juoksuista hyvin kiinnostunut. Niin kiinnostunut ja

Hihittelin lukiessani erilaisia koiranomistajien blogeja, joissa kuvailtiin koirien luonteita erilaisilla kehuvilla adjektiiveilla. Hihittelin siksi, että omat kuvailuni koiristani ovat aika erilaisia kuin niissä blogeissa. Tara on kolmella sanalla helppo kuvailtava: huomionkipeä rakastettava sähköjänis . Nopan luonnetta on hieman vaikeampi kuvailla lyhyesti. Ehkä syntymävanha itsenäinen plussapallo olisi aika lähellä. Noppahan on aina ollut oman arvonsa tunteva, eikä lähelläkään ole niin ihmisten perään eikä huomion perään kuten Tara. Noppa ilmoittaa, milloin häntä voi rapsuttaa. Ja se plussapallo: kaikki meillä käyneet tietävät mitä se tarkoittaa. Kun Nopalle mieluisa ihminen lähestyy (jos mahdollista, mahdollisimman paljon ihoa näkyvillä, kuten esim. shortseissa kesällä) niin se "plop plop" ääni alkaa kuulua saman tien... Noppa on edellisessä elämässään ollut kameleontti, niin pitkä ja tehokas sen kieli on. Jos paljasta ihoa ei ole nuoltavissa, Noppa nuolee innostuksi

Tara on avustanut taas ahkerasti pihatöissä. Niin ahkerasti, että sillä menee hartiat ja niskat jumiin. Myös sen selkälihakset ovat kovilla "paimennusasennossa" pitkään olemisesta. Tara kävi hieroja-Kirsin luona myös oikuttelevan takajalan takia. Luulin, että sillä on jalasta revähtänyt lihas (ei mitään uutta), mutta luultavasti jänne on kipeytynyt jostain syystä. Sitäkään en ihmettele. Enemmän olisin hämmästynyt siitä, että sillä olisi paikat kunnossa vaikka onkin nuori koira. Mutta kun se uhmaa fysiikan lakeja päivästä toiseen, niin ei se kroppa kaikkea kestä. Kai se jossain vaiheessa oppii koordinoimaan itseään paremmin. Kunhan löytäisi ne jarrut nyt ensin..

Omista koirista. Bordercollien väittäminen maailman älykkäimmäksi koiraroduksi tuntuu välillä aika utopistiselta kun katsoo omien koirien toilailuja, mutta silloin tällöin väittämässä saattaa olla jotain perääkin. Koko päivä oli ollut touhua täynnä: Tara avusti puutarhatöissä Juhan vanhemmilla ja Noppa & Tiki pitivät jöötä turhan uteliaalle pyreneittenmastiffille, joka yritti tontille. Samalla tuo merkkaileva kaksikko pissasi tontin joka mahdollisen kulman ja puskan, kummatkin jalkaa nostaen ja raivoisasti potkien.. Meno- ja paluumatkalla Tara toimi apukuskina, kuten aina. Pää pyöri kuin hyrrällä sen seuratessa vastaantulevaa ja ohi ajavaa liikennettä. Leksa nukkui takapenkillä ja Noppa & Tiki yrittivät levätä Taran kohelluksesta välittämättä. Päivän touhotuksesta huolimatta illan treenit sujuivat erinomaisesti. Tara oli todella reipas ja osaava. Se teki kaiken minkä osasi ja yritti parhaansa. Se ei jaksa kauaa, mutta sen minkä se tekee, se tekee täysillä. Noppa oli tre

Tulin kotiin, Noppa ei tullut vastaan lainkaan. Tara pyöri jaloissa kuten aina, mutta Noppa istui koirahuoneen sohvalla hyvin huolestuneen näköisenä. Saman tien aloin katselemaan ympärilleni, mitä luvatonta Tara oli tällä kertaa tehnyt.  Kun Tara tekee tuhoja, Noppa huolestuu. Hieman vanhempana ja viisaampana se ymmärtää, mitä on soveliasta sisällä tehdä ja mitä ei. Ja projektityöntekijän päivätouhut eivät ole olleet soveliaita. Tällä kertaa projektityöntekijä oli inventoinut kirpputoritavaroita. Meidän onneksemme ja Taran harmiksi se oli tarttunut ensimmäisenä jättimäiseen marsutarraan, jonka löysin kaappien uumenista. Se oli onnistunut irroittamaan tarran ja karvamäärästä päätellen tarra oli tarttunut Taraan kiinni. Koiramatto oli kasassa ja tarranpaloja oli pitkin olohuonetta. Loppuisi jo tuo sen into tutustua lähemmin tavaroihin. Tai ainakin kunhan se ei enää tutkisi valokuvia ja tutustuisi kirjoihin...

Juha paistaa uunissa Yrjölän puuroa koirille. Lisänä siinä on jauhettua broileria ja marja-aroniaa. Herkullinen tuoksu leviää uunista koko taloon. Nopan mielestä tuoksu on niin ihana, että ihan itkettää. Se makaa keittiössä ja vinkaisee surkeasti tasaisin väliajoin. Oma ruoka on syöty ja sulatettu, mutta ainahan sitä voi  pummia lisää. Tai edes kommentoida surkeasti, ettei saa lisää. Tara makaa puoliunessa jaloissani eikä ole keittiöstä kuuluvasta valituksesta moksiskaan. Se ei taaskaan syönyt iltaruokaansa. Mitä sitä turhaan joka päivä syömään kahta kertaa päivässä.

Noppa kävi tänään hieroja-Kirsin luona. Noppa aristi perjantaina toista takajalkaansa, mutta todennäköisesti se oli vain kolauttanut sen johonkin Taran kanssa möyhiessä pihalla. Kirsi ei löytänyt siitä mitään vaivaa eikä kipujakaan, onneksi. Tara oli mukana ja oli päättänyt, että Kirsin pitää hieroa häntä eikä Noppaa. Ensimmäiset kerrat hieronnassa Tara oli mukana vain turistina kun Noppaa hierottiin ja ne kerrat se makasi huoneen toisessa nurkassa epäluuloisesti Kirsiä mulkoillen. Taran ensimmäinen oma hierontakerta oli ihan niin kuin arvasin: sen huonot kokemukset eläinlääkäreistä edellisten omistajien aikaan tulivat yhä pintaan ja se makasi aivan jäykkänä, tassuhien tursuen, silmänvalkuaiset välkkyen ja kauhusta puhisten. Kerta kerralta Kirsin hyvässä hieronnassa se rentoutui yhä enemmän ja nyt se suorastaan syöksyi hierontamatolle ja heittäytyi siihen valmiiksi - kun ei ollut edes sen vuoro... Tara piti hinata pois matolta ja minä pitelin sitä sillä aikaa kun Kirsi hieroi T

Kesän vihoviimeiset kukkijat taitavat olla syysvuokon lisäksi loput dahliat, jotka kasvattivat vain lehtiä ja vartta. Ne eivät ehdi millään avata edes osaa nupuista ennen ensimmäisiä hallaöitä. Hyvänä kakkosena myöhästelijöissä ovat jokavuotiseen tapaan syysasterit, jotka kukkisivat kai joskus joulukuun puolessavälissä jos säät sen sallisivat. Sitten mattimyöhästen listalla tulevat loput gladiolukset, joista onneksi suurin osa (siis niistä muutamista jotka vaivautuivat kukkimaan) on kukintansa tehnyt. Tämä ihana sininen sinnittelee yhä, on kukkinut jo pari viikkoa ja jatkaa vielä toisen mokoman ellei hallayö yllätä. Yhteen ruukkuun gladiolusten kanssa olin tyrkännyt muitakin sipulikasveja, joiden ajattelin olevan sellaisia, joista tuskin tulee mitään. Tuli sieltä jotain. Tämä esimerkiksi, josta ei ole aavistustakaan mikä se voisi olla... Alkusyksyn yllättäjä oli yksinäinen kruunuvuokko. Se pukkasi kauniin punaisen kukan syyskuun alkupuolella, yli 2 kuukautta muiden jälkeen. Hiv